夏天，在三明完成这6种清凉的旅游体验，才不虚此行！
Valenssi eli atomiarvo on alkuaineen atomin muodostamien kemiallisten sidosten lukum??r?. Termi? ei en?? juuri k?ytet?, vaan sen tilalle on tullut samantapainen mutta monipuolisempi hapetusluvun k?site. Valenssi on tavallisesti yht? suuri kuin hapetusluvun itseisarvo. Valenssi ja hapetusluku voivat joissakin yhteyksiss? tarkoittaa samaa, jolloin valenssi voi olla my?s negatiivinen.
Esimerkkej?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Vetyatomi muodostaa yhdisteiss??n yhden sidoksen, joten sen valenssi on 1 (tai roomalaisin numeroin I). T?llaista alkuainetta sanotaan yhdenarvoiseksi. Happi on useimmiten kahdenarvoinen alkuaine kuten vesimolekyyliss? (H2O). Typen tyypillinen valenssi on 3. Typpi voi muodostaa esimerkiksi kolme yksinkertaista kovalenttista sidosta kuten ammoniakissa (NH3) tai yhden kolmoissidoksen kuten typpimolekyyliss? (N2). Hiilen valenssi on yleens? 4. N?m? valenssit ovat yht? suuria kuin atomin valenssikuoren eli uloimman elektronikuoren t?ytt?miseen tarvittavien elektronien lukum??r?. Jaksollisen j?rjestelm?n ensimm?isen ryhm?n alkuaineiden eli alkalimetallien valenssi on 1. Toisessa ryhm?ss? eli maa-alkalimetalleissa valenssi on 2. Halogeenien valenssi on orgaanisissa yhdisteiss? yleens? 1, mutta ep?orgaanisissa yhdisteiss? valenssit vaihtelevat.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Valenssin k?site otettiin k?ytt??n 1860-luvulla. Tarkoituksena oli yleist?? yhdisteiden kaavoista s??nt?j?, joiden mukaan alkuaineet sitoutuvat. Monet kemistit ajattelivat aluksi, ett? valenssi on alkuaineen pysyv? ominaisuus, kuten atomipaino. Ajatus sopi orgaaniseen kemiaan, mutta ep?orgaanisessa kemiassa se tuotti ongelmia.[1]
Yksik?sitteisen valenssin aikaansaamiseksi yhdisteille keksittiin monenlaisia rakenteita: Friedrich August Kekulé (1829–1896) kirjoitti rikkihapolle rakennekaavan H–O–O–S–O–O–H, joka antoi rikille halutun valenssin 2. Todellisuudessa kaikki happiatomit ovat sitoutuneet rikin kanssa. T. E. Thorpe ehdotti, ett? VOCl2 esiintyisi kaksoismolekyylin? muodossa (VOCl2)2, jotta sille voitaisiin piirt?? valenssia 3 vastaava rakenne. Kun fosforin havaittiin olevan klooriyhdisteiss? kolmenarvoinen (PCl3) tai viidenarvoinen (PCl5), Kekulé esitti, ett? fosforipentakloridi olisi fosforitrikloridin ja kloorimolekyylin heikko yhdiste (PCl3·Cl2). Ajatus sai tukea siit?, ett? h?yrystynyt fosforipentakloridi hajosi n?iksi yhdisteiksi. Toisaalta Thorpe valmisti fosforipentafluoridia (PF5) vuonna 1876, mutta se ei hajonnutkaan fosforitrifluoridiksi ja fluorimolekyyliksi. Kekulé j?i lopulta l?hes yksin??n kannattamaan muuttumatonta valenssia. Valenssin moniarvoisuus oli yleisesti hyv?ksytty kemiassa 1800-luvun loppuun menness?.[2]
IUPAC:n m??ritelm?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Kemian j?rjest? IUPAC:n vuonna 1994 julkaisemassa m??ritelm?ss? valenssi on atomin muodostamien sidosten suurin mahdollinen m??r?. Alkuaineella on t?ll?in yksik?sitteinen valenssi, mutta t?m? luku ei l?hesk??n aina kuvaa kattavasti alkuaineelle ominaista sitoutumista.
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ Valence | Atomic structure, Electron configuration & Bonding | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Hudson, John: Suuri tiede — kemian historia. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- IUPAC:n m??ritelm? valenssista[vanhentunut linkki] (englanniksi)