韩军队改革先拿领导“开刀” 拟减少将军编制

Yhdysvaltain maavoimien 160. SOAR-lentorykmentin ("Night Stalkers") sotilaita.

百度 农业农村部部领导　　据农业农村部网站报道，3月20日，农业农村部召开传达贯彻全国“两会”精神干部大会。

Sotilas (lyhenne sot.) on asevoimiin tai muuten j?rjest?ytyneeseen joukkoon kuuluva aseistettu ja univormua kantava henkil?, laillinen taistelija. Sotilaat k?yv?t sotaa ja k?ytt?v?t sotakalustoa.

Ominaisuudet

Hyv?ll? sotilaalla on rohkeutta eli kyky? toimia m??r?tietoisesti kokiessaan pelkoa ja ahdistusta. Sotilaalta vaaditaan my?s tavoitteellisuutta, kurinalaisuutta, vastuuntuntoa, j?rjestelm?llisyytt? ja t?sm?llisyytt?. Hyv?t k?yt?stavat, my?nteisyys ja ep?itsekkyys ovat t?rkeit? yhteistoiminnan elementtej?.

Taistelun tuloksen kannalta ratkaisevia tekij?it? voivat olla esimerkiksi sotilaiden toiminnan yll?tyksellisyys, taistelutahto, perustaitojen varmuus (tuli, liike ja suoja), taisteluvalmius, valmistautuminen, ennakointi, tavoitteellisuus, tilannetietoisuus, aktiivisuus, p??tt?v?isyys, suoraviivaisuus ja relevanssi sek? yhteisty?. Hyv?n sotilasjohtajan ja h?nen alaistensa suhteessa on luottamusta, arvostusta, innokkuutta ja oppimisenhalua. Halu kuulua ryhm??n ja toimia muiden parhaaksi (kaveria ei j?tet?) on t?rke??.

Sotilaan tulee kyet? oikeaan vaistomaiseen toimintaan (esim. suojaan heitt?ytyminen), v?litt?m??n k?skettyyn toimintaan (esim. yht?aikainen tulenavaus) ja itsen?iseen toimintaan (esim. vihollisen tuhoaminen taistelijaparin kanssa). Sotilaan tulee siis hallita perusasiat ja -komennot automaatiotasolla, mutta kyett?v? my?s ?lykk??seen ja luovaan toimintaan yll?tt?viss? tilanteissa.

Ammattisotilas toimii sotilaan ammatissa p??toimisena ty?n??n. Sotilas voi olla my?s yksityisen tahon palkkaama tai myyd? palveluitaan vieraan maan sotalaitokselle, jolloin h?nt? kutsutaan palkkasotilaaksi. Yleisen asevelvollisuuden maissa sodanajan vahvuuteen kuuluu suoraan my?s varusmiespalveluksen (ja kertausharjoituksia) suorittaneiden muodostama sotilasreservi. Lis?ksi joukkoihin kuuluu usein erilaisia muita vapaaehtoisia.

Toimintaymp?rist?

Operaatioalue voi olla asutuskeskus, saaristo, mets?, viljelyalue, ilmatila tai vesist?. Maaston piirteet m??ritt?v?t, millaisia luonnollisia suojia, katveita ja esteit? teht?v?ss? voidaan hy?dynt??. S?? ja valoisuuskin voivat olla ratkaisevia. Lopulta sotilaan toimintaymp?rist?n m??ritt?v?t oman taisteluparin ja ryhm?n taisteluv?lineet (aseteho, suoja ja tiedustelu- ja pime?toimintakyky), sijainti ja toiminta suhteessa vihollisten m??r??n, laatuun, sijaintiin ja toimintaan.

Pime?toimintakyky? voidaan lis?t? k?ytt?m?ll? 1) y?t?ht?int?, valkoista suuntajuovaa ja valojuovapatruunoita (tulensuuntaukseen) rynn?kk?kiv??riss?, 2) valkoisia merkint?j?/vaatteita tai himmeit? valoja taisteluvy?n selk?puolella (eteenp?in liikuttaessa) tai 3) tulialueen merkitsevi? rajoittimia tuliasemissa.

Teht?v?t

Tyypillisesti suurin osa sotilaan ajasta kuluu siirtymiseen, ryhmittymiseen ja valmistautumiseen taisteluvalmiudessa, kun taas mahdollinen taistelukosketus on lyhyt ja intensiivinen.

Sotilaan perusteht?viin kuuluu usein toimiminen vartiomiehen?, tunnustelijana, l?hettin?, oppaana, konekiv??riampujana tai sinkoampujana. Esimerkiksi tunnustelijaparin teht?v??n kuuluu tulenavaus tai suojautuminen, ryhm?n h?lytt?minen, taisteluparin suojaaminen, havainnoista ilmoittaminen ja teht?v?n jatkaminen. Itsen?iset taisteluparin teht?v?t pyrit??n suunnittelemaan yhdess? teht?v?n, vihollisen, toimintaymp?rist?n, taistelijaparin ja ryhm?n sek? aseistuksen ja varustuksen mukaan. Erilaisia teht?v?n suorittamisen tapoja l?pik?ydess? oleellista on ainakin tunnistaa mahdollisuudet vihollisen yll?tt?miseen ja vaarallisimmat viholliset ja tuhoamisj?rjestys.

Yhden taisteluparin tulisi kyet? torjumaan ryhm?n vahvuinen vihollinen, eli yhden ryhm?n tulisi kyet? torjumaan noin yhden joukkueen vahvuinen vihollinen. Taisteluparin itsen?isiin teht?viin voivat kuulua esimerkiksi

• tulialueella olevan vihollisen tuhoaminen
• takaa-ajavan vihollisen tuhoaminen
• asepes?kkeen tuhoaminen
• huoneen valtaaminen
• hy?kk?ys tavoitteeseen ja
• irtautumisen suojaaminen.

Jos ryhm?n kokonaistavoitteena on esimerkiksi vihollisen hy?kk?yksen torjuminen, on t?t? hy?dyllist? j?sent?? osatavoitteiksi, kuten

• puolustuskyvyn edist?minen
• taistelijaparin tukeminen
• taisteluaseman pit?minen
• taisteluvalmiuden yll?pit?minen
• hengiss? s?ilyminen
• vihollisen tuhoaminen
• taistelutahdon s?ilytt?minen
• toimintakyvyn yll?pit?minen
• taisteluv?lineist? huolehtiminen ja
• oikea tilannetietoisuus.

Menetelm?t

Sotataktiikka

• Vihollinen pyrit??n pakottamaan taistelemaan sille ep?edullisissa olosuhteissa. Parhaassa tilanteessa sotilaat p??sev?t hy?dynt?m??n paitsi omia vahvuuksiaan niin my?s vihollisen heikkouksia.
• Yll?tyksellisyytt? lis?t??n tekem?ll? toiminnan ajasta, paikasta, tavasta ja voimasta mahdollisimman ennakoimatonta, hy?dynt?m?ll? vihollisen kaavamaisuutta ja harhauttamalla.
• Ennakointi saavutetaan ajattelemalla huolellisesti vihollisen toimintavaihtoehtoja mahdollisimman t?sm?llisen tiedustelutiedon pohjalta. Kun aloite taistelusssa saadaan temmattua itselle, vihollinen joutuu reagoivaksi osapuoliksi.
• Taisteluvalmius perustuu ainakin harjoitteluun (huom. my?s mielikuvaharjoittelu), varustuksen k?ytt?valmiuden yll?pitoon ja jokaisen sotilaan toimintakyvyn yll?pitoon. Toimintakyvyn perusta on riitt?v? energiansaanti (2–4 t v?lein), vedensaanti (jopa 1 l/t), pukeutuminen ja unensaanti (noin 4–6 t/vrk). (Uni on v?ltt?m?t?nt? erityisesti aivoty?t? ja p??t?ksi? eniten tekeville!)

Joukko-organisaatio

Ensimm?isen tason sotilasyksikk? on yleens? taistelijapari, jonka sotilaat ensisijaisesti suojaavat toistensa liikett?, vuorottelevat t?hystys- ja huoltotoimissa, tarkistavat toistensa varusteet, tarkkailevat toistensa taistelukyky? tai antavat toisilleen ensiapua. Parin kokeneempi sotilas perehdytt?? uuden parinsa tilanteeseen. Taistelupari on parhaimmillaan paljon tehokkaampi kuin kaksi yksin toimivaa sotilasta.

Ryhm? taas muodostuu esimerkiksi ryhm?njohtajasta ja kolmesta erilaisesta taisteluparista, jotka tukevat toistensa toimintaa ryhm?njohtajan merkkien ja k?skyjen mukaan. Ryhm?ss? on selke? teht?v?njako ja sijaisuusj?rjestelm?. Pari 1 voi olla konekiv??ripari, pari 2 sinkoampujapari ja pari 3 varajohtajapari. Kolmanteen pariin voi kuulua lis?ksi sotilaskuljettaja. Varajohtaja vastaa esim. ryhm?n huollosta. Joskus voidaan toimia puoliryhmiss?, jolloin varajohtaja on toisen puoliryhm?n ensisijainen johtaja.

Joukkue koostuu taas muutamasta ryhm?st? ja sen toimintaa voidaan tukea erityisill? joukkue- tai yl?tason aseilla, kuten viuhkar?j?hdepanoksilla (noin 50–150 m), raskailla kertasingoilla (noin 350 m), tarkkuuskiv??reill? (noin 600 m), ilmatorjuntakonekiv??reill? (noin 1,5 km), kranaatinheittimill? (noin 5–7 km), tykist?tulella (noin 14–26 km) ja sulutteilla eli miinoitteilla, murrosteilla ja h?vitteill?.

Komppania koostuu muutamasta joukkueesta ja pataljoona muutamasta komppaniasta. Vastaavasti on rakennettu rykmenttej?, taisteluosastoja, prikaateja, varuskuntia, divisioonia, armeijakuntia, puolustushaaroja, sotilasl??nej?, armeijoita ja armeijaryhmi?. Itsen?iseen toimintaan kykenev?? organisaatiota on kutsuttu perusyhtym?ksi. Siin? miss? taistelijapari voi erikoistua johonkin teht?v??n ryhm?n sis?ll?, ylemm?n tason organisaatiot erikoistuvat erilaisiin teht?viin jonkin ylemm?n johtoportaan alaisuudessa. Organisaatioiden nimet, rakenteet ja valtasuhteet kuitenkin vaihtelevat ja tietty? teht?v?? varten voidaan joka tapauksessa rakentaa siihen sopiva uusi organisaatio (esim. keskukset, laitokset, koulut).

Esimerkiksi Suomen puolustusvoimien hallintorakenne oli vuonna 2011 seuraava: Puolustusvoimain komentaja johti Puolustusvoimia, jota ohjasi P??esikunnan p??llik?n alainen P??esikunta. Suoraan P??esikunnan alla toimi kuusi keskusta: Johtamisj?rjestelm?keskus, Tiedustelukeskus, Sotilasl??ketieteen Keskus, Ruokahuollon Palvelukeskus, Kansainv?linen Keskus ja Teknillinen Tutkimuslaitos. Maa-, ilma- ja merivoimien komentajat johtavat kunkin organisaation esikuntaa. Merivoimiin kuului Esikunta, Merisotakoulu, Uudenmaan Prikaati, Materiaalilaitos ja Tutkimuslaitos. Ilmavoimiin kuului Esikunta, Lentosotakoulu, Ilmasotakoulu, Viestitekniikkalaitos, Viestikoelaitos, Lapin, Satakunnan ja Karjalan Lennosto, Lentotekniikkalaitos ja Teknillinen Koulu. Maavoimat koostuivat Maasotakoulusta, Utin j??k?rirykmentist? ja viidest? sotilasl??nist?. It?-Suomen Sotilasl??niin kuului Reserviupseerikoulu, Karjalan Prikaati ja Pohjois-Karjalan Prikaati. L?nsi-Suomen Sotilasl??niin kuului Porin Prikaati, Tykist?prikaati, Pioneerirykmentti, Panssariprikaati, Viestirykmentti ja H?meen Rykmentti. Pohjois-Suomen Sotilasl??niin kuului Kainuun Prikaati, Lapin Ilmatorjuntarykmentti ja J??k?riprikaati. Etel?-Suomen Sotilasl??nin muodosti Kaartin J??k?rirykmentti. Lopuksi, Materiaalilaitokseen kuului Esikunta, kunkin sotilasl??nin Huoltorykmentti, Elektroniikkalaitos, Koeampumalaitos ja R?j?hdelaitos.

Liikkuminen

Sotilas voi liikkua k?yden, juosten, hiipien, konttien, ry?mien ja sy?ksyen tilanteen mukaan. Perustaitoihin kuuluu my?s kyky suunnistaa jalan, suksilla tai polkupy?r?ll? kaikissa s??- ja valoisuusolosuhteissa. Sotilas voi my?s joutua kantamaan noin kolmasosaa omasta painostaan (taistelu- ja kentt?varustus ja 15–35 kg:n lis?kuorma).

Taisteluparit voivat liikkua vuorotellen toisen suojatessa. Ryhm?t liikkuvat avoriviss? tai -jonossa t?hyst?en kaikkiin suuntiin – usein tunnustelijat p??joukon edell?. Rynn?k?ss? koko ryhm? liikkuu yht? aikaa, kunnes tavoite on saavutettu, eli lamaantunut vihollinen on tuhottu, saarroksesta on murtauduttu tai maastonkohta on miehitetty. Taisteluajoneuvoilla liikuttaessa huolehditaan my?s kaikkien suuntien t?hyst?misest?. Sulkeisj?rjestys on vanha, mutta potentiaalisesti tehokkain tapa liikkua tiiviin? joukkona. Ennen kaikkea sulkeisj?rjestyksen harjoittelu voi kehitt?? monia fyysisi?, psyykkisi? ja sosiaalisia kykyj?, joista sovellettaessa on hy?ty? taistelukent?ll?.

Puolustaessa liikutaan yleens? suoja-aseman, vartiopaikkojen ja p??-, vara- ja vaihtoasemien v?lill?. Hy?k?tess? liikutaan jalkautumisalueelta l?ht?aseman ja -kynnyksen kautta hy?kk?yssuunnassa vihollisen aseman l?pi tavoitteeseen. Hy?k?tess? on my?s t?rke? huomioida tykist?n ja kranaatinheittimien varmuuset?isyydet.

Suunnistuksessa k?ytet??n v?hint??n kompassia ja taktista, 1:50 000-suhteista, muovilla suojattua paperikarttaa. Sotilas osaa m??ritt?? kartasta et?isyydet, sijaintien koordinaatit ja teht?v??n soveltuvat reitit. Karttoihin ei tehd? oman toiminnan paljastavia merkint?j?.

Viestint?

Esimerkill? johtaminen on tehokasta; taisteluparit seuraavat ryhm?njohtajansa mallia. Lyhyiden k?skyjen antamiseksi ??nett?m?sti tai ajoneuvon sis?lle k?ytet??n my?s k?si- ja valomerkkej?. Viestit liittyv?t automaatiotason toimintaan, kuten huomionsuuntaukseen, t?hystykseen, liikkumiseen, varoittamiseen, asemoittumiseen, suojautumiseen ja joukon kokoamiseen. Kaikki ryhm?n j?senet ovat vastuussa ryhm?n tilannetietoisuudesta jakamalla havaintojaan ymp?rist?st?. L?hetti voi v?litt?? suullisia tai kirjallisia viestej? ja kuittaa viestin vastaanotetuksi l?hett?j?lle – valmiina my?s tuhoamaan viestit tarvittaessa.

K?sky sotilaalle sis?lt?? yleens?

• yleistilanteen
• vihollistilanteen
• ylemm?n ja naapurijoukon teht?v?n
• oman joukon teht?v?n
• k?skyn saajan teht?v?n
• tiedustelu-, tulenk?ytt?- ja ajoneuvo-ohjeet
• huolto-ohjeet (t?ydennys, kunnossapito, l??kint?, kuljetus)
• salaamisohjeet (viestien, resurssien, valonl?hteiden, ym.) ja
• johtamistiedot, kuten johtoviestinn?n ja -paikat sek? taistelutunnukset.

Taisteluparin v?liset viestit ovat lyhyit? ja selvi? ja niiden ymm?rt?minen varmistetaan merkeill? tai toistamalla. Viestiin sis?ltyy yleens?

• kuka tekee mit?, miss? paikassa ja mihin aikaan
• varoituksen vaarasta tai ilmoituksen tulevasta toiminnasta (toimenpiteet)
• ilmoituksen oman toiminnan tuloksista ja
• pyynn?n tai tiedonjaon ryhm?n toimintaohjeista.

Suuntia voidaan viesti? ilmansuunnilla, maanmerkeill? tai suuntina tai kellonaikoina etenemissuuntaan n?hden. Ilmavalvonnassa l?hestyvien koneiden sijainti ilmoitetaan MGRS-koordinaattiruudustoa k?ytt?en.

Kun sotilaat eiv?t ole n?k?- tai puhe-et?isyydell?, viestiv?lineen? voidaan periaatteessa k?ytt?? kaikkea l?heteist? kentt?radioihin (esim. LV 241) ja moderniin tietoliikenneteknologiaan, kunhan oma viestint? suojataan huolellisesti vihollisen tiedustelulta ja h?irinn?lt?, eli elektroniselta sodank?ynnilt? (katso kappale Suojautuminen).

Elektroninen h?irint?

Elektronisessa sodank?ynniss? (ELSO) s?hk?magneettista s?teily? havaitsemalla voidaan ker?t? tietoa vihollisen j?rjestelmist? ja n?in paikantaa maaleja tai varoittaa omia joukkoja uhkaavista tekj?ist?. Tietyn spektrin k?ytt?? voidaan my?s h?irit?, harhauttaa tai est?? ja elektronisia j?rjestelmi? voidaan lamauttaa. Omien joukkojen s?hk?magneettisen s?teilyn k?ytt?? voidaan toisaalta valvoa ja suojata niin, ett? vihollinen saa omista joukoista mahdollisimman v?h?n oikeaa tietoa (tai harhauttaessa mahdollisimman paljon v??r?? tietoa).

Elektroniset tiedustelu- ja h?irint?asemat voidaan yleens? sijoittaa 2–10 km p??h?n kohteesta maassa, 10–15 km p??h?n helikoptereissa ja yli 20 km p??h?n lentokoneissa lentokorkeudesta riippuen (aina satoihin kilometreihin asti). L?hih?irint?l?hetin toimitetaan kohdevastaanottimen l?hist??n k?sin, ampumalla tai pudottamalla. L?hetin pystyt??n paikantamaan noin 3–5 % tarkkuudella; h?irinn?n ulottuvuus riippuu monista tekij?ist?.

Suojautuminen

Naamiointi, hajauttaminen, harhauttaminen, maastouttaminen, liikkuminen, linnoittaminen ja maastosuojan k?ytt? ovat passiivisia keinoja lis?t? suojaa vihollisen t?hystykselt?, tiedustelulta ja asevaikutuksilta. Aktiivisia suojautumiskeinoja ovat esimerkiksi tiedustelu-, valvonta-, viesti- ja asev?lineiden tuhoaminen, el?v?n voiman heikent?minen ja ilma-ammunta.

Suojavarusteilla voidaan v?hent?? sirpaleiden, luotien ja taistelukaasujen aiheuttamia tappioita. Varusteisiin kuuluvat esimerkiksi

• kyp?r?, visiiri ja suojalasit
• kuulosuojaimet
• sirpale- tai luotiliivit
• ensiside ja
• suojanaamari ja -asu ja vastal??kkeen-antolaite.

Omaa s?hk?magneettista viestint?? voidaan suojata ehyill? laitteilla, viestiliikennekurilla, mahdollisimman lyhyill? viesteill? (maksimi 3–5 sekuntia kerrallaan) ja matalalla l?hetysteholla sek? suunta-antennilla. Radioviestint?? ei k?ytet?, jos voidaan v?litt?? viesti itse tai k?ytt?? l?hetti? tai kaapeliyhteyksi?, ja radiossakin ensisijaisesti k?ytet??n sanoma- tai puheensalaamislaitetta. Peitetty? puhetapaa k?ytet??n aina kun mahdollista. Lanka-antennia k?ytet??n ensisijaisesti ja marssiantennia toissijaisesti. Oman radion ja tiedusteluvastaanottimen v?liin pyrit??n saamaan maastoa, puustoa tai rakennuksia. Vikatilanteita ei korjata radion v?lityksell? eik? onnistunutta h?irint?? paljasteta. Taajuuden vaihtaminen tehd??n niin, ett? vihollisen on t?t? vaikea havaita, eli vaihdosta ei puhuta selv?kielisesti ja vanhalle taajuudelle j?tet??n liikennett?. Joskus l?hetintehon maksimointi, h?iri?iden poisto, antennin muuttaminen ja asemapaikan vaihto voivat auttaa.

Sotilaat paljastaa viholliselle yleens? liike, taustasta erottuminen, heijastavat pinnat, s??nn?lliset muodot, j?ljet, valo, l?mp?, savu, hajut, ??net, varjot, etenemisreitti ja aseiden suuliekit sek? raivatut alueet ja ajoneuvot. N?ilt? voidaan siis suojautua esimerkiksi

• valitsemalla suojaiset ja varjoisat reitit, tuliasemat, vartio- ja muut paikat
• toimimalla pime?ll? samalla tavalla kuin valoisalla
• v?ltt?m?ll? tarpeetonta ja v??r?aikaista (esim. valaisu) liikett?
• huolellisesti maastouttamalla ja naamioimalla sek? siisteydell?
• ??nett?m?ll? viestinn?ll? ja varusteiden k?yt?ll? ja
• minimoimalla valo- ja savul?hteet sek?
• v?ltt?m?ll? turhaa tulitusta erityisesti pime?ss?.

Vihollisen tulelta suojaudutaan painanteeseen heitt?ytym?ll? ja linnoittamalla tuliasema riitt?v?n paksusti katetulla poterolla ja suojakumpareella. Tarkka-ampujilta (valoisalla yli 1000 metrist?) voidaan erityisesti suojautua t?hyst?m?ll? valvottavia alueita matalana, naamioverkon takaa, tarvittaessa periskoopilla ja k?ytt?m?ll? liikkumiseen taistelu- tai ry?mimishautoja. Panssarivaunuilta (yli 2000 metrist?) voidaan suojautua varamiinoitteilla, miinanauhoilla, murrosteilla, h?vitteill? ja savulla sek? ryhmittym?ll? niin, ett? panssarivaunujen on liikuttava sinkotuliet?isyydelle. My?s panssarivaunun katvealueita voidaan k?ytt?? hyv?ksi. Sinkotaistelijoiden on vaihdettava joustavasti tuliasemia muun ryhm?n suojauksessa. Sirotemiinoitteita (sirpale-, panssari-, paine-) vastaan suojaudutaan v?ljill? etenemismuodoilla, tiedustelulla ja merkitsemisell? – miinat raivataan yleens? r?j?ytt?m?ll? l?yt?paikalleen.

Kentt?linnoittaminen suojaa aluevaikutteisilta aseilta ja sirpaleilta. Taistelijan avopoteron tekemiseen menee korkeintaan 4–6 tuntia, taistelijaparin poteron kentt?linnoittamiseen korkeintaan 12 tuntia, koko pes?kkeen linnoittamiseen menee noin 3–5 vrk, tukikohdan 3–7 vrk ja puolustuskeskuksen 1–2 viikkoa. Suojakolojen katto muodostuu kantavasta kerroksesta (esim. py?re?? puuta), tiivistyskerroksesta (esim. rakennusmateriaaleja), vaimennuskerroksesta (v?hint??n 60 cm tiivist? maata ja kivi?) ja naamiokerroksesta. Hyv? perusnaamiointi saavutetaan uudelleenk?ytt?m?ll? tuliaseman pintamaa sellaisenaan (huom. kasvillisuuden v?ri voi muuttua huomiota her?tt?v?sti).

Omalta tulelta suojaudutaan noudattamalla muun muassa seuraavia varotoimia:

• ?l? k?yt? aseita tai patruunoita, joita et tunne.
• K?sittele asetta ja r?j?ht?m?tt?mi? tarvikkeita aina kuin ne olisivat ladattuja tai virittyneit?.
• Pid? ase aina varmistettuna k?ytt?hetke? lukuun ottamatta.
• ?l? ikin? suuntaa aseita kohteisiin, joita ei ole tarkoitus tuhota.
• K?yt? suojavarusteita.
• Tunnista vihollinen (ja omat) varustuksesta, j?ljist? ja ??nist?.
• K?yt? k?sketty? tunnussanaa, taistelutunnusta ja l?hestymismerkki?.
• Noudata vartiomiehen k?skyj?.
• Tunne omien tykkien ja kranaatinheittimien varmuuset?isyydet.

Kylmettymiselt? suojaudutaan tuulelta suojaavalla kerrospukeutumisella, tilavilla kengill? (pohjalliset), kuivilla ja puhtailla puuvillasukilla ja vaatetuksella, liikkumisella (v?lt? hiestymist?), l?mpim?ll? ruualla ja juomalla, nikotiinia v?ltt?m?ll?, ristiintarkkailulla ja nopealla ensiavulla. Helteelt? suojaudutaan kevyell?, l?yh?ll? ja hengitt?v?ll? vaatetuksella, tihe?sti kylm?? nestett? juomalla, varjoilla, peseytym?ll? (hikirauhaset) ja uimalla. Marssirasituksen aiheuttamia ongelmia ehk?isev?t hiert?vien alueiden peseminen ja talkitseminen, lyhyet suoraksi leikatut kynnet, kahdet puhtaat sukat, varasukkien ja -pohjallisten vaihtaminen, oikean kokoiset jalkineet, ravinto ja neste (ennen, aikana, j?lkeen) ja jalkojen nostaminen yl?s.

Vartion, tunnustelun ja viestip?ivystyksen teht?v?n? on kuulostella ja t?hyst?? k?sketty alue ja ilmoittaa havainnot, h?lytt?? tai aloittaa ryhm?n taistelu, tunnistaa ja tarvittaessa ottaa kiinni paikkaa l?hestyv?t henkil?t ja pit?? huolta ryhm?n suojapaikasta ja viestiv?lineist?. Taisteluvalmiutta voidaan kohottaa vartiota lis??m?ll?, lep??m?ll? taisteluvarustus p??ll? ja miehitt?m?ll? tuliasemia. Maastoon rakennetaan my?s h?lytinlaitteita. Teltat sijoitetaan painanteeseen ilmasuojaiseen paikkaan niin, ett? ne ovat suojassa suoralta ja ep?suoralta tulelta – suuaukko vihollisen tulosuunnasta poisp?in ja v?hint??n 50 metrin et?isyydelle kaikesta muusta. Pikatilanteessa teltasta poistutaan aseen kanssa suoraan liepeen alta, eik? suuaukosta. Naamioverkko nostetaan kepeill? irti teltasta l?mp?s?teilyn v?hent?miseksi ja teltan muodon rikkomiseksi, verkkoa maastoutetaan tilap?ismateriaaleilla ja verkko kiristet??n kunnolla liikkeen ja varjojen minimoimiseksi.

Kemiallisia taisteluaineita vastaan suojaudutaan muun muassa suojanaamarin, sadeasun, kumisaappaiden, katteella peitetyn poteron ja vasta-ainel??kkeiden avulla. Vihollinen voi levitt?? taisteluaineet tuulen mukana (ilmakaasut) tai nestepisaroina (maastokaasut).

Sotilaan psyykkist? toimintakyky? koettelevat my?s propaganda, ep?tietoisuus, huhut ja erilaiset psykologiset operaatiot. Sotilaan tulee pyrki? itsen?iseen ajatteluun, olemaan huolellinen tietol?hteiss? ja v?ltt?m??n huhujen levitt?mist?.

L??kint?huolto

Toimintakyky alkaa laskea merkitt?v?sti muutamassa tunnissa ilman vett?, noin vuorokaudessa ilman ravintoa ja noin 70 tunnissa ilman unta. Rasituksen j?lkeen palautumista edist?v?t venyttely, rentouttaminen, keskustelu, sy?minen, juominen ja lepo. Paineoireita voidaan lievent?? keskustelemalla taistelijaparin tai ryhm?njohtajan kanssa. Kentt?hygienia ehk?isee tartuntatauteja. Monista ennaltaehk?isevist? toimista huolehtiminen on ensisijaisesti jokaisen taistelijan vastuulla.

Sotavammojen hoito perustuu ensimm?isen paikallaolijan tehokkaaseen ensiapuun ja viiveett?m??n kirurgiseen hoitoon.

Sotavammat johtuvat yleens? sirpaleista (noin 62 %), luodeista (noin 23 %), tulesta (noin 6 %) tai paineesta (noin 3 %). Esimerkiksi r?j?hdykseen voi liitty? sek? paine-, sirpale- ett? loukkaantumisvaikutus. Sotavammat ovatkin yleens? selv?sti n?ht?vi?, likaisia moniavovammoja, mutta paine ja loukkaantuminen voivat aiheuttaa my?s salakavalia vammoja esim. rinta- ja vatsaontelossa. Korkeaenergisten luotien aiheuttamat ballistiset haavaontelot voivat olla my?s salakavalan suuria luodin pintareikiin verrattuna. Ruhjoutumisen tai puristuksen (esim. kiristyssiteen) aiheuttama lihastuho voi aiheuttaa vammautuneen tilaa edelleen vaikeuttavan murskavammaoireyhtym?n. Kuolinsyy on yleens? verenvuoto (noin 50 %), aivovamma (noin 33%) tai monivamma (noin 17 %). Lantion murtuma voi aiheuttaa jopa 3 litran verenmenetyksen ja reisiluun murtuma jopa 1,5 litran. My?s esim. maksa vuotaa verivarastona paljon. On my?s hyv? muistaa, ett? suolen repe?minen aiheuttaa varsin nopeasti vatsakalvon tulehduksen, vaikka vatsaontelon suuret verisuonet olisivatkin s??styneet vaurioilta. Murtumat voivat aiheuttaa my?s monia seurannaisvaurioita. Joka tapauksessa verenvuoto aiheuttaa lopulta kuolemaan johtavan verenkiertovajauksen (vuotosokki).

Sotavamman hoito aloitetaan tulelta suojassa cABC-muistis??nn?n mukaan. Ensin hoidetaan kaikki massiiviset verenvuodot (engl. catastropic bleeding) paine- tai kiristyssiteill?. Seuraavaksi tarkistetaan ilmatie (engl. airway) ja avataan sit? tarvittaessa p??n ojennuksella, nieluputkella tai nen?nieluputkella. Sitten tarkistetaan hengitys (engl. breathing) ja hoidetaan tarvittaessa paineilmarinta ilmatiiviill? sidoksella tai ilmarintaventtiilill? (tai aloitetaan painelu-puhalluselvytys, kun uhri ei hengit?). Lopuksi tarkastetaan pulssi (ja muut verenkiertol?yd?kset) ja tarvittaessa aloitetaan verenkiertovajauksen hoito k?yt?ss? olevilla menetelmill?. cABC tarkistetaan uudestaan ja uudestaan tilanteen muuttuessa. Ensiapuun ei kulu, eik? tule tuhlata, paljoa aikaa.

Vakaassa tilanteessa peitet??n ja tuetaan lievemm?t vammat. Tukevien sidosten tekeminen siderullista nivelalueille, kehoon ja p??h?n vaatii jonkin verran harjoitusta. Vammautunut k?si voidaan tukea roikkumaan vartalolle k?sivarren kantosidoksella. Murtumat lastoitetaan liikkumattomaksi kohoasentoon. Lasta voidaan rakentaa varsin helposti tilaisv?lineist?. Lastaksi soveltuvat esim. kepit, laudat ja kentt?lapio, kiinnitysmateriaaliksi soveltuvat sideharsot, irtohihnat, naru ja pajun oksat, ja pehmusteeksi soveltuvat vaatteet, sammal tai havut. Sotilaille tyypillisi? ongelmia ovat my?s esim. mekaaniset ihorikot ja l?mp?- ja kylm?sairaudet. N?iden ensiapu ja hoito noudattelee p??asiassa tavanomaisia ennaltaehk?isevi? toimia. Vaikea paikallinen paleltuma sulatetaan kuitenkin vasta jatkohoitopaikassa ja hypotermian hoito perustuu nopeaan nestehoitoon l?mpimill? nesteill? tehohoitovalmiudessa (huom. ei paineluelvytyst? kentt?oloissa). Vaikeasti hypoterminen potilas n?ytt?? kuolleelta, mutta voi olla pelastettavissa.

Evakuointiv?lineet mahdollistavat nopean jatkohoidon. Jos varsinaiset paarit eiv?t kuulu l?hivarustukseen, ne voidaan valmistaa varsin helposti tilap?isv?lineist?: kahdesta puuriusta/putkesta ja huovasta tai takeista, taisteluv?ist?, verkosta tai narusta. Paarit voidaan kuljettaa kantaen tai ajoneuvoissa tai kiinnitt?? polkupy?riin, purilaisiin, ahkioon tai suksiin. Paarit sopivat panssariajoneuvoon, sairasautoon, ambulanssiin, telakuorma-autoon tai per?k?rryille. Nosto- ja kantotapoja on monia, mutta oleellista on ainakin suojautua vihollisen tulelta ja v?ltt?? lis?vaurioita esim. selk??n vammautuneen huolimattomalla siirtelyll?. Verenkiertovajauksessa oleva potilas kuljetetaan alaraajat koholla, tajuton kylkiasennossa, vatsaan vammautunut polvet koukussa ja hengitysvaikeuksista k?rsiv? puoli-istuvassa asennossa. Rintakeh?n ja kasvojen vammoissa voi olla hy?dyllist? saada vammapuoli alasp?in.

L?mpim?n?pito kuljetuksen aikana on oleellista. T?m? onnistuu kuivalla vaatetuksella, erist?v?ll? paarialustalla (edes 15 cm havuja), sadeviitalla (sade ja tuuli), makuupussilla, v?hint??n kolmella huovalla ja kuumavesipulloilla. Erityisesti tulee huomioida jalkojen ja p??n suojaaminen, sill? n?ist? haihtuu suuri osa l?mm?st?. Avaruuslakanasta on eniten hy?ty? suoraan iholle laitettuna. On my?s oleellista muistaa, ett? sadeviitta tai vastaava suoja aiheuttaa hiestymist? ja sen purkaminen v??r?ss? paikassa viilent?? potilaan nopeasti.

L??kint?huolto toimii jokaisella joukko-organisaation tasolla. Taisteluparit vastaavat toistensa ensiavusta heill? k?yt?ss? olevin varustein (v?hint??n paine- ja kiristyssidevalmius). Joukkueessa (vahvuus noin 40) taas voi olla yksi l??kint?mies, joka erikoistuu evakuointiin ryhmityksist? suojapaikalle (esim. 50–100 m), ensihoidon t?ydent?miseen suojapaikassa, evakuoinnin j?rjest?miseen komppanian ensihoitopaikalle (esim. 500 m), lievempien terveysongelmien jatkuvaan hoitoon ja joukkueen l??kint?koulutukseen sek? kentt?hygienian ja l??kint?materiaalin yll?pitoon. L??kint?miehen suojapaikka on esimerkiksi laavu tai loue, jonka edess? on nuotio veden keitt?mist? varten. Komppaniassa (vahvuus noin 200) taas voi olla huoltojoukkueen ensihoitoryhm?, johon kuuluu esim. 1 l??kint?upseeri, 2 l??kint?aliupseeria, 4 l??kint?miest? ja 1 l??kint?mieskuljettaja, joiden vastuulla on ensihoitopaikan (EHP) toiminta esim. huoltojoukkueen ryhmityksess?. Ensihoitopaikassa tehd??n yleisl??k?ritasoinen potilasselvitys (triage), ensihoito ja h?t?kirurgia. EHP-varustus sopii yhden maastokuorma-auton lavalle. Vastaavasti pataljoonassa (vahvuus noin 1000) voi olla huoltokomppanian ensihoitojoukkue, jossa on esim. 2 ensihoitoryhm??, 1 leikkausryhm? ja 1 evakuointiryhm?, joiden vastuulla on ensihoitoaseman (EHAS) toiminta, evakuointi ambulansseilla ensihoitopaikalta (esim. 2–5 km p??st?), vaativampi hengenpelastava h?t?kirurgia ja perusyksik?iden tukeminen yhdell? ensihoitoryhm?ll?. EHAS-varustus sopii kahteen konttiin. Vastaavasti prikaatitason ensihoito-, evakuointi- ja huoltopalvelujoukkueet voivat toimia esim. 5–30 km p??ss? ns. ensihoito- ja evakuointiasemalla (EH-EVAKAS), jonka vastuulla on erityisesti tavanomaiset sairaudet ja vammat sek? jatkoevakuointi lopulliseen hoitopaikkaan yhteiskunnan evakuointisairaalaan.

Materiaalihuolto

• Kaluston huolto, varaosat ja korjaaminen
• Muonitus ja vesihuolto
• Vaatetusmateriaalin jako ja vaihto
• Kaatuneiden huolto
• Kentt?posti
• Maksuliike
• Kirjanpito
• Tilahallinta

Varustus

Sotilaan varustuksen pakkaus- ja kantotapa on yhdenmukainen, hiljainen ja v?litt?m?sti taisteluvalmis. Yhdenmukaisuus mahdollistaa v?lineiden nopean k?ytt??noton vieraastakin varustuksesta. Nopeasti k?ytt??n saatavat v?lineet (patruunat, heitteet, pistin, ty?v?line) pakataan helposti saavutettaviin sivutaskuihin. Omia ja oman ryhm?n taistelu-, ty?- ja suojav?lineit? tulee kyet? yll?pit?m??n jatkuvasta taistelukosketuksestakin huolimatta. Varustus ja paljas iho naamioidaan peitt?m?ll? kiilt?v?t pinnat ja rikkomalla s??nn?lliset muodot suojahupuilla, naamioverkon suikaleilla ja naamiov?reill? tai noella. Kentt?varustus on pakattuna suoja-asemassa tai ajoneuvossa. Reppujen painopiste pakataan mahdollisimman korkealle ja raskaan ryhm?varustuksen kantamista vuorotellaan.

Taisteluvarustukseen voi kuulua esimerkiksi

• rynn?kk?kiv??ri (naamioitu)
• kyp?r? ja naamioitu suojahuppu
• maastopuku, jonka taskuissa on lusikkahaarukka, kompassi, kartat (ryhm?njohtaja), dokumentit, tulentekov?lineet, kuulosuojaimet, taskulamppu
• taisteluvy?, jossa on laukkuja ja kantokoukku
• lipaslaukku, jossa on patruunalippaita ja heitteit?
• yleislaukku, jossa on patruunalippaita, vesipullo, ensiside, kentt?lapio ja pistin
• takalaukku, jossa on suojanaamari- ja asu, pakki ja kuivamuonaa
• takavarustepussi, jossa on l?mp?vaatetusta ja retkiruokavarustus (esim. varajohtaja)
• tunnuslevy sek?
• ensihoitolaukku (esim. l??kint?mies).

Kentt?varustukseen voi kuulua taisteluvarustuksen lis?ksi esimerkiksi

• varavesipullo, termospullo
• vara- ja l?mp?vaatetusta ja kumisaappaat
• makuualusta ja -pussi
• lumipuku ja repun suojahuppu
• hiihtovarustus ja
• hygieniavarustus.

L??kint?miehell? voi olla paarit (ml. l?mp?eriste, kiinnityshihnat, huopia) ja l??kint?henkil?n reppu, johon kuuluu tyypillisesti

• kirjaamiseen ensihoitokortteja ja kyni?
• otsa-, k?si- ja kyn?lamppu
• hengitysvajauksen hoitoon nielu- ja nen?nieluputkia, kanttinauhaa, hakaneuloja, ilmarintaventtiili (chest seal) ja muovikalvoa
• haavojen hoitoon kiristysside, palovamma-, haava- ja verkkositeit?, sideharsoa, harsotaitoksia, laastareita, pikasiteit?, sidossakset, atulat
• nestehoitoon kanyyleja, painepussi, nesteensiirtolaite, Ringer-asetaattipussi
• murtumien hoitoon muotoiltavia lastoja ja kolmioliina
• kaularankavamman hoitoon tukikauluri
• kuumemittari
• l??kkeist? esim. asetyylisalisyylihappo (kuume, kipu), fenoksylaatti-atropiini (ripuli), klooripromatsiini (taistelustressi), bentsalkonikloridi-isopropanoliliuos (iho), basitrasiini-neomysiinisulfaattiliuos (pinnalliset haavat), hermomyrkyn vastal??kkeen antolaitteita (sariini)
• l?mpim?n?pitoon avaruuslakana ja
• paariverkko tilap?ispaareihin.

J??k?riryhm?n varustukseen voi kuulua muun muassa

• kaarisaha ja yleiskirves puiden k?sittelyyn
• soralapioita, lumilapio, rautakanki ja hakkuja maan muokkaamiseen
• piikkilankasakset, miinojen merkint?v?lineet ja tutkain tiedusteluun
• teltta, naamioverkko, kamiina, lyhty ja vesiastia majoitukseen
• vaatteiden ja kenkien huoltov?lineet sek?
• ahkio ja suksien voitelusarja.

Sotilaan on hy?dyllist? osata tehd? k?ysiin vahvoja lenkkej? ja kiinnitt?? k?ysi? tukevasti lenkkeihin, paaluihin ja muihin k?ysiin. N?ihin soveltuvat esim. ulkosorkka, telttasolmu, siansorkka, jalussolmu, merimiessolmu, kaksoissiansorkka ja paalusolmu.

Asevaikutus

Perusperiaatteet

• Vihollista voidaan h?m?t?, lamauttaa ja tuhota aseiden avulla.
• Ensin tuhottavia vihollisia ovat itselle vaarallisimmat, taisteluparin ulottumattomissa olevat, suojaan p??sev?t ja johtavat ja erikoisteht?viss? olevat viholliset, mutta muutoin on parasta tuhota helpoimmasta vaikeimpaan.
• Tulen osuvuutta tulee tarkkailla ja siit? tulee viesti?.
• Jos t?hystyskosketuksen viholliseen menett??, voi tulla helposti yll?tetyksi.
• Yht?aikainen tulenavaus ja keskitetty tulenk?ytt? vihollisen sivustasta (tai selustasta) on tehokkainta.
• On t?rke?? olla tietoinen j?ljell? olevien patruunoiden ja erikoisv?lineiden m??r?st? ja viesti? t?st?. Hy?k?tess? ampumatarvikkeita tulisi olla j?ljell? tavoitteessakin vastahy?kk?yksen torjumista varten.
• Puolustaessa ollaan tietoisia viholliselle tarjolla olevista maastosuojista – ampuma-alaa voidaan raivata tarpeen mukaan.
• Ase pidet??n katseen suuntaan niin, ett? tuli kyet??n avaamaan vihollista nopeammin.
• N?k?suojan antamaan suojaan ei luoteta; asetta k?ytet??n aina my?s n?k?suojan l?pi. Esimerkiksi k?siaseiden suojaamiseksi tarvitaan jopa 20 cm betonia, 50 cm s?kkihiekkaa, 60 cm tuoretta puuta ja 1 m tavallista tiivist? maata.
• Erilaiset aseet ovat tehokkainta vain omiin k?ytt?tarkoituksiinsa, jotka on tunnettava.

Rynn?kk?kiv??rit

Rynn?kk?kiv??ri on sotilaan monik?ytt?inen perusase.

Esimerkiksi 7,62 rynn?kk?kiv??rit ovat tehokkaita noin 300 metriin asti (luoti vaarallinen noin 4 km). Noin yli 400 metrin et?isyyksille tehokkaampia ovat kone- tai tarkkuuskiv??rit. On hyv? muistaa, ett? luodin lentorata on kaareva, eli t?ht?in on aina s??detty tietylle et?isyydelle eik? suinkaan t?ht?ysviivalle. Luoti kulkee siis ns. pyyhk?isyalan: 50 metrin et?isyysvirhe on karkeasti noin 10 cm osumavirhe. Sivutuuli voi aiheuttaa 150 metriin korkeintaan 20 cm virheen ja 300 metriin korkeintaan noin metrin virheen. Y?-avot?ht?int? k?ytett?ess? t?hd?t??n hieman alemmas (karkea jyv?). Jalan tai hitaasti moottoripy?r?ll? liikkuvaan viholliseen tarvitaan ennakkoa 150 metriin noin yksi maalinmitta; ennakkoa voidaan ottaa seuraamalla tai odottamalla. Vakaa ampuma-asento (ensisijaisesti maaten) ja ampumatuki sek? puristava laukaisu tarkan t?ht?yksen aikana v?hent?v?t eniten ampujasta aiheutuvaa virhett?. Polviasento suojaa ja vakauttaa ampumista, kun ampuminen on aloitettu pystyst?, eik? makuuasento jostakin syyst? onnistu. Pikatilanteessa voidaan ampua aseen per? kainalossa sarjatulella t?ht??m?tt?m?sti, mutta tehokkaampaan t?hd?ttyyn kertatuleen siirryt??n mahdollisimman pian.

Kiv??rist? riippuen voidaan tarpeen mukaan k?ytt?? reik?-, avo-tritium- tai valonvahvistint?ht?int? tai kiv??rikranaattia, ??nenvaimenninta tai etutukea ja pistint?. Pistint? tai kiv??rin per?? k?ytet??n vain l?hitaistelussa, jossa ampuminen ei ole mahdollista.

Taistelijan tulisi osua rynn?kk?kiv??rill? 150 metrin et?isyydelt? 20 cm:n tauluun valoisalla v?hint??n 80 % tarkkuudella ja pime?ll? 70 % tarkkuudella. Kiv??rin purkaminen tulisi onnistua 5 ja kokoaminen 15 sekuntissa. Lippaan t?ytt?minen 30:ll? patruunalla taas saisi kest?? korkeintaan 35 sekuntia. Aseen tehokas k?ytt? edellytt?? p?ivitt?ist? huoltoa, johon kuuluu aseen purkaminen, kuivaaminen, puhdistaminen, tarkistaminen, ?ljy?minen ja kokoaminen (ja tarvittaessa kohdistaminen). Pakkasella ase taas voi j??ty? kiinni, jos se p??see kostumaan v?liajoin l?mpim?ss?.

Konekiv??rit

Kevyet konekiv??rit ovat automaattisia, vy?sy?tt?isi?, vakaita sarjatuliaseita, jotka ovat tehokkaita noin 600(–1000) metriin ja painavat noin 10 kg t?yden vy?laukun kanssa. Lyhyet sarjat ovat tehokkain tulitustapa. Vy?laukkuun menee tyypillisesti 100–200 patruunaa, jotka saadaan k?ytetty? tulinopeudella 700–1000 laukausta minuutissa. Esimerkiksi 7,62 konekiv??reist? 62-malli k?ytt?? lyhytt? rynn?kk?kiv??rin patruunaa ja PKM-malli pidemp?? kiv??rin patruunaa.

Singot

Kevyet kertasingot soveltuvat kevyempien rynn?kk?- ja kuljetuspanssarivaunujen tuhoamiseen. Esimerkiksi 66 KES 88 -mallin tehokas et?isyys on noin 200 metri?, mutta t?rkein tuhoamisalue on syyt? olla alle 100 metrin et?isyydell? – vaunu esimerkiksi pys?htyy varamiinoitteeseen ja sinkotaistelupari tuhoaa sen paikalleen sivustatuliasemassa. Ontelokranaatin lentorata on hyvin kaareva, joten et?isyyden t?ytyy olla tarkka. Noin 3 kg painoinen 66 KES 88 l?p?isee suorassa kulmassa panssariter?st? noin 300 mm. Raskailla kertasingoilla ja singoilla tuhotaan taistelupanssarivaunuja.

K?sikranaatit

Sirpalek?sikranaatilla voidaan tuhota maaleja, joihin ei voida vaikuttaa suora-ammuntatulella (katve l?hiet?isyydell?). Sytyttimen paloaika on tyypillisesti 2,5 sekuntia ja sirpaleet ovat tehokkaita noin 15 metrin s?teell?. Painek?sikranaatissa on vain v?h?n sirpaleita, mik? on hy?dyllisemp?? asepes?kkeiss?, taisteluhaudoissa ja suljetuissa tiloissa. Savuheitteill? voidaan est?? t?hyst?mist? ja merkkisavuheitteill? viesti? esim. tulitukiosastolle.

Heitett?vi? tilap?isv?lineit? panssarivaunujen tuhoamiseksi ovat esim. polttopullot ja kasapanokset, jotka tulee k?ytt?? vaunun moottorin ilmanottoaukkojen p??lle. Tilap?isv?lineiden k?ytt?? voidaan suojata ainakin savuheitteill?.

Miinat

Kevyempiin sirotemiinoihin kuuluvat esim. painemiinat (TNT 30–100 g), sirpalemiinat (TNT 100–2000 g) ja panssarimiinat (TNT 2–5 kg), joissa voi olla laukaisulanka-, paine ja t?rin?kytkimet ja usein my?s k?sittelynesto- ja itsetuholaitteet. Telamiinoista esim. 65 77 -mallissa on 150 kg:n painokytkin ja 9,5 kg TNT:t?, mik? riitt?? vaurioittamaan panssarivaunun telapy?r?st?n ja tuhoamaan py?r?ajoneuvon. Telamiinasija tulee aina hienonaamioida k?sin ja miinoitteessa v?li? j?tet??n yli 5 metri?. Varamiinoitteella tarkoitetaan 10–30 telamiinan muodostamaa suojaa, joka puretaan ja rakennetaan uudelleen joukkueen vaihtaessa paikkaa. Varamiinoitteen tulee sijaita vaunujen etenemisreittien kohdissa, joiden kiert?minen on vaikeaa. Telamiinoista voidaan valmistaa my?s panssarivaunun alle narulla vedett?vi? tilap?isv?lineit?, kuten vetomiinoja, miinalautoja ja miinamattoja.

Sotaetiikka

Julmuus aiheuttaa tarpeetonta k?rsimyst?, lis?? vihollisen taistelutahtoa ja tahraa maan, joukko-osaston ja sotilaan oman maineen. Sotilas pyrkii tuhoamaan taistelukykyiset ja -haluiset viholliset; kaikkia muita h?n kohtelee asiallisesti. Sotilas pid?tt?ytyy kostotoimista, ei ry?st? toisen omaisuutta, kunnioittaa suojeltavia kohteita ja ilmoittaa havaituista s??nt?rikkomuksista esimiehille.

Eettisemmin taistelevalla organisaatiolla on my?s parempi mahdollisuus saada enemm?n ulkopuolista tukea. Vihollisen sotilaalliset tappiot ja t?st? seuraava oikeutetun sodan voittaminen riitt?? tyydytt?m??n oikeudentajun julmuuttakin vastaan.

Kansainv?lisen oikeuden mukaan laillisen taistelijan tulee toimia seuraavasti:

• Sotatoimet kohdistetaan sotilaskohteisiin. Siviilikeskitykset, l??kint?laitokset ja -henkil?t, kulttuurikohteet ja ymp?rist?vaaralliset laitokset ovat suojeltuja kohteita, kun niit? ei k?ytet? vahingoittamistarkoituksessa. (Ei-sotilaallisten kohteiden vahingoittaminen ei joka tapauksessa auttaisi vihollisen voittamisessa!)
• Sotavanki riisutaan aseista ja tunnistetaan, mutta muuten h?nt? kohdellaan asiallisesti. (Kiduttaminen tuottaisi joka tapauksessa ep?luotettavaa tietoa!)
• Kaikki sairaat ja haavoittuneet hoidetaan erittelem?tt?.

Sotilaita velvoittavat erityiset sotilasrikos, -kurinpito ja -oikeudenk?yntilait.

Historia

Hautal?yt?jen perusteella erityisill? sotisovilla varustettuja sotilaita on ollut jo pronssikaudella. Sotilaan varusteisiin on kuulunut miekka, kilpi, keih?s sek? erilaisia vartalosuojuksia. Sotavaunuja oli k?yt?ss? Mesopotamiassa 3500 eaa. j?lkeen, ensin aasien, n. 2000 eaa. j?lkeen hevosten vet?min?. Vaunujen k?ytt??notto merkitsi my?s aselajien synty? siin? mieless?, ett? sotavaunujen k?ytt?j?t eriytyiv?t ”jalkav?est?”. Jalkav?en taisteluyksikk? falangi k?sitti aseiden mukaan jaettuja pienempi? osastoja, jotka k?yttiv?t keih?it?, miekkoja ja kirveit?.

Erillisen sotalaitoksen ja sotilaiden yhteiskuntaluokan synty liittyy sodan mittakaavan laajenemiseen. Vaikka paikallinen v?est? puolusti omaa asuinseutuaan, sen v?h?inen halukkuus l?hte? sotimaan kauemmas lis?si kapinoiden riski? ja vaikeutti suunnittelua. Sama p?ti valloitettujen alueiden asukkaisiin. Suuren v?est?nosan sitominen sotaa oli my?s taloudellisesti kannattamatonta.

Katso my?s

• Aselaji
• Laiton taistelija
• Sotilasarvo

L?hteet

• Malkki, Janne, Marjomaa, Risto, Raitasalo, Jyri, Karasj?rvi, Tero & Sipil?, Joonas: Sodan historia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2 (suomeksi)
• Montgomery, Bernard: Sodank?ynti kautta aikojen. (tekij?n nimi muodossa Montgomery of Alamein) Suomentanut Tauno Kuosa. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00649-1 (suomeksi)
• Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkuj?ttil?inen. (8. painos) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7 (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sotilas Wikimedia Commonsissa