北京4月上半月商品房网签量骤减 有业主主动调低报价
 |
T?t? artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei t?yt? Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsem?ll? ongelmat tarkemmin. Lis?? tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Wikipediat eiv?t ole l?hteit? |
| Laatokka | |
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Ven?j? |
| Alue | Leningradin alue, Karjalan tasavalta |
| Koordinaatit | |
| Vesist?alue ja valuma-alueen tietoja | |
| P??vesist?alue | Nevan vesist? |
| Valuma-alue | Laatokan valuma-alue |
| J?rveen tulevat joet | Vuoksi, Olhavanjoki, Syv?ri, S?sjoki |
| Laskujoki | Neva |
| Taajamat | Sortavala, K?kisalmi, P?hkin?linna, Sjasstroi |
| J?rvinumero | 01040300411102000010114 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 4,8 m [1] |
| Pituus | 219 km [2] |
| Leveys | 125 km [a] |
| Rantaviiva | 1 570 km [3] |
| Pinta-ala | 17 891 km2 [4] |
| Tilavuus | 910 km3 [1] |
| Keskisyvyys | 51 m [4][3] |
| Suurin syvyys | 230 m [4] |
| Valuma-alue | 258 500 km2 [4] |
| Keskivirtaama | 2 500 m3/s (MQ) [4] |
| Veden viipym? | 12,3 vuotta [3] |
| Saaria | 660 [2] |
| Valamo, Riekkalansaari, Mantsinsaari, Kilpolansaari, Tulolansaari | |
 Laatokka |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Laatokka (aik. suom. Nevaj?rvi,ven. Ладога, Ladoga tai ven. Ладожское озеро, Lado?skoje ozero, karjalaksi Luadogu, ruots. Ladoga, veps. Ladog) on Euroopan suurin ja maailman 14. suurin j?rvi Luoteis-Ven?j?n Leningradin alueella ja Karjalan tasavallassa. J?rvi on alempi kahdesta Nevan vesist?n p??j?rvest?. Matala Karjalankannas erottaa j?rven Suomenlahdesta, jonne j?rven laskujoki Neva laskee.[2][b] Laatokka kuului osittain Suomeen vuoteen 1940 asti ja uudelleen vuosina 1941–1944.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Yleist?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokka on 219 kilometri? pitk? ja 125 kilometri? leve? [2][a]. J?rven keskileveys on 82 kilometri? [2]. J?rvell? on laaja j?rvenselk? ja saaria on vain 660 [2]. Laatokan pinta-ala on 17 900 neli?kilometri? (km2 [4], tai 17 600 km2 [2], 18 135 km2 [3], 18 330 km2 [5]). Sen pinta-ala on yli puolet Suomen j?rvien yhteispinta-alasta [1]. J?rvi on laajuuteensa verrattuna melko matala j?rvi. Sen syvin kohta 230 metri? sijaitsee Valamon saaren etel?puolella [1]. Laatokan keskisyvyys on 51 metri? ja j?rven tilavuudeksi ilmoitetaan 910 km3 [1] (tai 908 km3 [3][4], 838 km3 [5]). Laatokan tiedoista esiintyy jonkin verran vaihtelua.[2]
Laatokan pohjan syvyysjakauma on ep?tasainen. J?rven pohjoisp??ss? on keskim??rin syvemp?? ja etel?p??ss? matalampaa. Syvyysvaihtelut johtuvat j??kaudella tapahtuneesta mannerj??tik?n kuluttavasta liikkeest?. Laatokan kohdalta virtasi ylitse nopealiikkeinen ja pitk?kestoinen j??tikk?virta, joka kulutti alueelle painauman. J??kauden lopussa j??tik?n alaiset sulamisvedet puhdistivat moreenia kallioper?n p??lt? j?tt?en ne paljaiksi etenkin j?rven pohjoisosissa. Siell? sijaitsevat yli 100 metriin painuvat syv?nteet, joihin kuuluu kaksi yli 140 metrin syvyyteen painuvaa p??syv?nnett?. Syv?nteiden v?list? ty?ntyy vedenpinnan yl?puolelle joitakin saaria, joiden sijoittuminen j?rvell? ilment?? pohjan ep?tasaisuutta. Rannikolla rantaviiva mutkittelee voimakkaasti, kun kallioiseen maastoon on muodostunut pitki? vuonomaisia lahtia ja pitki? niemi? korkeine rantoineen. Lahdet ovat suuntautuneet p??osin pohjois-etel?-suuntaan tai luode-kaakko-suuntaan. Etel??n ment?ess? muuttuu pohja matalammaksi ja sen syvyysvaihtelut tasaantuvat. Etel?osan rannikko on loivaa ja matalaa hiekka- ja mutarantaa. Rantojen vedet ovat yleisesti kivisi?. Etel?rannikolla on kolme matalaa lahtea: Petrokrepostin lahti, jonka keskisyvyys on 4 metri?, Olhavanlahti (8 m) ja Syv?rinlahti (3 m).[5][4]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Suureksi j?rveksi Laatokassa on pinta-alaltaan yli hehtaarin kokoisia saaria v?h?n, vain 660. Ne sijaitsevat p??asiassa pohjoisosan rannikoiden l?heisyydess?, mutta esimerkiksi Valamo sijaitsee keskell? j?rvenselk??. Muita suuria saaria ovat esimerkiksi Lunkulansaari, Mantsinsaari ja Kilpolansaari. Saarten yhteispinta-ala on 456 km2.[2]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokan l?hiymp?rist? on l?hinn? harvaan asuttua haja-asutusaluetta ja sen rannikon taajamat ovat pieni?. Laatokan valuma-alueella esiintyy kuitenkin kaupunkeja, mik? nostaa asukasluvun 3,5 miljoonaan asukkaaseen [4]. T?m? vaikuttaa asukastiheyteen, joka on Ven?j?n puolella 12,4 asukasta neli?kilometrill? [4]. Lounaisrannikolla on asutus tiheint? johtuen Pietarin ja Nevan l?hivaikutuksesta. Laatokan etel?iset rannikot kuuluvat Leningradin alueeseen. Seuloskoin piiriss? ei j?rven lounaisrannikolla ole taajamia. Nevan niskalla sijaitsee kuitenkin Imeni Morozova, jossa on noin 10 000 asukasta. Nevan vastarannalla sijaitsee noin 14 000 asukkaan P?hkin?linna, joka kuuluu Korotkan piiriin. T?m?n it?puolella on Olhavan piiri, jonka Olhavanjoen suussa sijaitseva 9 000 asukkaan Uusi-Laatokka toimii laivaliikenteen satamana. Kehittyv?ss? kaupungissa Sjasstroissa asuu l?hes 14 000 asukasta. J?rven pohjoisrannikolla sijaitsevat Suomen vastaisella rajalla Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirin keskus Lahdenpohja, jossa on noin 8 000 asukasta, ja Sortavalan piirin keskus Sortavala, jossa on noin 20 000 asukasta. Sortavalan it?puolella on Pitk?rannan piiriss? noin 12 000 asukkaan Pitk?ranta. Aunuksen piiriss? on rannikolla suuria kyli?, kuten Vitele ja Alavoinen. Muita satamia sijaitsee K?kisalmessa ja Sortavalassa.l?hde?
Ilmasto, j??tyminen ja vedenkierto
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokalle tulevat vallitsevat tuulet etel?st?, lounaasta ja l?nnest?. J?rvi sijaitsee merellisen ja mantereisen ilmaston rajavy?hykkeess?. Sille on ominaista molempien ilmastojen s?iden lyhytaikainen vaihtelu. Atlantilta tuleva kostea ja lauhkea ilmamassa saa talvella ja kes?ll? toisinaan v?isty? id?st? ja kaakosta tulevien mantereisten s??jaksojen tielt?. Vuosittainen keskil?mp?tila on 0…3 °C. Talvella kylmimm?t keskil?mp?tilat vaihtelevat –8…–10 °C v?lill? ja l?mpimimm?t keskikes?ll? 16…17 °C v?lill?. Alueen sadanta vaihtelee kuukausittain 550–645 millimetrin v?lill?. Eniten sataa hein?-syyskuussa ja v?hiten helmi-maaliskuussa. Aava j?rvenselk? nostattaa korkeitakin aallokkoja. Aallot voivat muodostua 5,8-metrisiksi ja aallonv?lit 60-metrisiksi [3]. Tuulen aiheuttamat virtaukset kiert?v?t koko j?rven. Veden virtausnopeus voi nousta 0,7–1,0 metriin sekunnissa.[4][6]
Laatokan rannikko j??tyy joulukuun alussa ja j?rven keskusta vasta tammi-helmikuussa. J?? kasvaa yleens? 50–60 senttimetri? paksuksi, mutta saavuttaa rannikoiden l?heisyydess? toisinaan metrinkin paksuuden, ja joskus harvoin yli metrin. Lauhoina talvina j?rvenselk? voi j??d? avoimeksi tai se j??tyy vain lyhyeksi aikaa. Kylmin? talvina j?rvi j??tyy kokonaan. J??t l?htev?t Laatokan j?rvensel?lt? maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta pisimp??n ve viipyv?t j?rven pohjoisrannikolla. Viimeiset j??t sulavat toukokuussa ja kylmin? kev?in? kes?kuun alussa.[4][2][3]
P?invastoin kuin ??ninen, joka j??tyy k?yt?nn?ss? joka talvi, on Laatokalla joinakin vuosina j??t?n j?rvenselk?. Viime vuosina (2006–2017) j?rvenselk? j?i avoimeksi kuutena vuotena. N?in? vuosina on Laatokka ollut j??ss? keskim??rin 142 vuorokautta, josta se on ollut kokonaan j??ss? keskim??rin 42 vuorokautta. J??tyminen on kest?nyt keskim??rin 65 vuorokautta ja j??nl?ht? 35 vuorokautta. Enn?tysvuosina Laatokassa on ollut j??peitett? enimmill??n 206 vuorokautta (vuonna 2011) ja v?himmill??n 104 vuorokautta (vuonna 2014).[7]
Veden virtaukset ovat j??n alla v?h?iset (noin 2 cm/s). J?rvi on tyypillinen dimiktinen j?rvi. Vedess? tapahtuu t?yskierto syksyisin ja kev?isin. Lis?ksi j?rvensel?ll? esiintyy selv? eril?mp?isten vesimassojen rajalinja (engl. thermal bar). T?m? syntyy kev?isin veden l?mmetess? ja syksyisin veden j??htyess?, kun hitaasti reagoivan syv?n j?rvenosan ja nopeasti reagoivan matalan osan v?liin muodostuu pystysuoraan pohjasta veden pinnalle ulottuva termokliini. Termokliini erist?? j?rven vesimassat toisistaan lyhyeksi aikaa.[4][2]
Vedenpinnan korkeudet ja veden virtaamat
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]| Laatokan veden vuotuisia korkeusvaihteluita [8] |
|---|
Laatokan vedenpinnan keskikorkeus on 4,8 metri? mpy. ja vedenkorkeuden ??rivaihtelut mahtuvat 3,59 metrin (kuivuusvuosi 1940) ja 6,04 metrin (tulvavuosi 1924) v?liin [1]. Vedenkorkeuden vuosittaiseksi keskim??r?iseksi vaihteluksi ilmoitetaan 0,70 metri? [4], mutta suurimmillaan se on ollut kolme metri? [2]. Vedenpinta on korkeimmillaan kes?-hein?kuussa ja alimmillaan joulu-tammikuussa. Vedenkorkeuteen voivat vaikuttaa lis?ksi ilmanpaineen vaihtelut, kova tuuli ja esimerkiksi seiche, jonka jaksonaika Laatokassa olisi sen laskukaavan mukaan, suunnasta riippuen, 2–6 tuntia.[2]
Se on s??nn?stelem?t?n j?rvi, mutta siihen laskevat vesireitit, Olhavanjoki, Syv?ri ja Vuoksi, ovat vesivoimatalouden puitteissa s??nn?stelyj?.[1] Laatokan ymp?rist?ss? vuotuinen keskim??r?inen sadanta on 610 millimetri? [2], mutta se vaihtelee eri ilmansuunnilla. Laatokan l?nsipuolella se vastaa Suomen sadantaa eli 550–650 mm, it?- ja etel?puolella se ylitt?? 800 mm ja pohjoispuolella 600–650 mm.[1]
| Laatokan vedenkorkeus (1990–2010) [9] |
|---|
Laatokan valuma-alueen pinta-ala on 259 000 km2 ([2] tai 250 600 km2 [3]). J?rveen tulee vett? 77,2–89,9 km3 vuosittain. J?rven tilavuus on noin 910 km3 (tai 908 km3 [4]), ja kun huomioidaan haidunta (noin 3,0 km3 [4]), saadaan veden keskim??r?iseksi viipym?ksi 12,3 vuotta. T?m? tekee Laatokasta selv?sti l?pivirtausj?rven. Laatokassa on vett? yli kolme kertaa Suomen j?rvien sis?lt?m? vesim??r?. J?rvest? poistuu Nevan kautta hieman v?hemm?n vett? kuin Nevasta mitataan sen alajuoksulla, eli keskivirtaamana ilmoitettuna noin 2 500 m3/s [10]. Suurin mitattu menovirtaama on ollut 4 510 m3/s ja pienin 687 m3/s.[1][3]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokassa el?? yli 60 [1] luonnonvaraista kalalajia ja uhanalainen laatokannorppa, joita esiintyy noin 5 000 yksil?? [4]. Vuoden 2017 lopulla perustettiin laaja, 1 220 neli?kilometrin laajuinen Laatokan saariston kansallispuisto j?rven l?nsiosiin.[11]
Laatokassa on kalastettu aina kotitarpeeseen, mutta Pietarin l?heisyys on varmasti vaikuttanut ammattikalastajien varhaiseen tulemiseen alueelle. Esimerkiksi 1950-luvulla saatiin vuosittain saaliiksi noin 1 500–6 700 tonnia kalaa, 1960-luvulla 2 000 tonnia ja 1980-luvulla 5 000 tonnia, mutta nyky??n on saalism??riss? laskeva trendi. Vuosina vuosina 2003–2009 saatiin saaliiksi 622 tonnia lohta ja taimenta.[1][4]
Yleisi? kalalajeja ovat ahven, hauki, kiiski, kivennuoliainen, kolmipiikki, kuha, kuore, kymmenpiikki, lahna, made, muikku, mutakala, mutu, nahkiainen, pasuri, rantanuoliainen, salakka, seipi, siika, sorva, s?rki, s?yne, t?r? ja vimpa. Edellisi? lajeja v?h?lukuisempia ovat ankerias, harjus, h?rk?simppu, j?rvilohi, kirjoev?simppu, kivisimppu, miekkas?rki, pikkunahkiainen, purotaimen, ruutana, suutari, taimen, toutain ja turpa. Harvinaisia lajeja ovat monni, sampi, sapa ja sulkava.[12]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]J?rven vanhoja nimi?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokan vanhoja nimi? ovat Nevo, Al’desk, Al’da, Al’dagas, Al’doga, Al’dagen, Aldea ja Veniemmeri.[4]
Historiallisia tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Viikinkiajalla 700–1100-luvuilla Laatokka n?ytteli hyvin suurta roolia Ruotsin ja muinais-Ven?j?n valtakuntien kehityksess?. Siihen aikaan Laatokan ranta oli paljon etel?mp?n? kuin nyky??n. Sveanmaalta Birkasta tulleet varjagit perustivat vuonna 753 Laatokan etel?rannalle suojaiselle Olhavanjoen t?rm?lle Ven?j?n vanhimman kaupungin Laatokanlinnan. Varjagit kutsuivat kaupunkia nimell? Aldeigjuborg eli Aldeigjun linna.[14].
Laatokanlinnan sijainti oli strategisesti eritt?in t?rke?, koska siit? pystyi valvomaan viikinkien id?ntiet?, jota pitkin kauppa-alukset ja soturijoukkiot matkasivat It?merelt? Konstantinopoliin ja Volgalle.
Nestorin kronikan mukaan vuonna 862 rusit eli varjagit kutsuttiin saattamaan maahan j?rjestys ja hallitsemaan heit?. Varjagiruhtinas Rurik otti ensin Laatokanlinnan hallituskaupungikseen vuonna 862, joka lasketaan Rusin valtakunnan perustamisvuodeksi. [15] T?m?n vuoksi vuonna 2003 kaupunki sai kunnianimen "Muinais-Ven?j?n vanhin p??kaupunki".
Novgorodin ruhtinaskunnan aikana (1100–1470-luvuilla) Laatokanlinna oli koko valtakunnassa ainoa satama, johon merikelpoiset alukset p??siv?t It?merelt? Novgorodin. Siit? yl?sp?in Olhavanjoessa oli koskia, joista p??si yl?virtaan kohti Ilmaj?rvell? sijaitsevaa Novgorodia vain jokiveneill?.[16].
Modernin ajan tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Viime sotiin asti j?rven pohjoisosa kuului Suomelle. J?rvest? on ennen k?ytetty my?s nime? Nevaj?rvi. Laatokka on my?h?inen lainasana.[17]
Valamon luostari perustettiin keskiajalla Laatokassa olevaan Valamon saareen. My?s Konevitsan saarella on ortodoksinen luostari. Neuvostoajalla molemmat luostarit olivat sotilask?yt?ss? ja p??tyiv?t eritt?in huonoon kuntoon. Neuvostoliiton hajoamisen j?lkeen luostaritoimintaa etenkin Valamossa on elvytetty ja rakennuksia kunnostettu.
Leningradin piirityksen aikana Laatokka oli ainoa ulosp??syreitti kaupungista. Tarvikkeita kuljettiin talvella kaupunkiin j??t? pitkin, kes?ll? veneill?.
Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokan poikki kulkee kiteisen kallioper?n ja sedimentien muodostaman kallioper?n v?linen rajavy?hyke. Kiteinen kallioper? muodostuu graniitista, gneissist?, pygmatiitista ja liuskekivest?, jonka peitt?? ohut j??kaudenaikainen moreenikerrostuma. Siirrytt?ess? etel??n p?in j?? kiteinen kallioper? syvemm?lle ja sit? peitt?v?t geologisesti nuoremmat sedimenttikivilajit eri-ik?isin? kerroksina.[5]
J??kaudella ja etenkin sen loppuvaiheessa Fennoskandian mannerj??tikk? levitt?ytyi Suomen yli it??n ja kaakkoon p?in. Mannerj??tikk? levitt?ytyi Laatokan yli ja sen ohentuneessa reunassa vaikuttivat monet eriaikaiset j??tikk?virrat ja virtauskielekkeet. J??kauden kylmimm?ss? vaiheessa 18 000–20 000 vuotta sitten toimi Suomen it?osista alkanut Karjalan j??tikk?virta, joka toimitti j??t? Baltian maihin ja Valko-Ven?j?lle asti. Kun j??kauden kylmin vaihe taittui ilmaston l?mpenemisen takia, alkoi mannerj??tik?n peitt?m? alue kutistua ja j??tik?n reuna l?hestyi Laatokkaa kaakosta p?in. Noin 14 000 vuotta sitten sijaitsi j??tik?n reuna Laatokan kaakkoispuolella ja j??tik?n sulamisvedet alkoivat virrata kohti lounasta ja siell? avautunutta Baltian j??j?rve?. Aller?din interstadiaalin aikana reuna vet?ytyi kohti Kaakkois-Suomea ja paljasti nykyist? Laatokkaa vaiheittain. Maanpainuma, jonka raskas j??tikk? oli aiheuttanut, oli Suomenlahden seudulla painanut maaper?? noin 300 metri? nykyista alemmaksi. Maankohoaminen oli jo t?ss? vaiheessa pienent?nyt painaumaa merkitt?v?sti ja j?ljelle j??neeseen painaumaan ker??ntyi vett? muodostaen lyhytik?isen Laatokan j??j?rven. Lopulta j??tik?n reuna vet?ytyi 14 000–12 000 vuotta sitten asemaan, jossa Baltian j??j?rven vesi p??si tunkeutumaan Laatokan painaumaan asti. Kun nuorempi dryaskausi 11 560–12 700 vuotta sitten pys?ytti j??tik?n vet?ytymisen l?hes tuhanneksi vuodeksi, j?i Laatokan alue Baltian j??j?rvess? muinaisen Suomenlahden per?lle syv?ksi lahdenpohjukaksi. Silloinen rantaviiva sijaitsi kannaksen maastossa 50–60 metrin korkeudella. Karjalankannaksen korkeat m?et muodostivat lahdensuulle saariston, jossa jatkuvan ja nopean maankohoamisen seurauksena saarien lukum??r? samalla kasvoi kun rantojen saaret maatuivat mantereeseen. Ymp?rist?n kasvillisuudessa olivat pensaat, varvikot ja ruohot valtalajeja ja maisema oli arotundraa. Laatokan alueen pohjalle kerrostui t?ss? vaiheessa kerroksellista savea.[18][19][20]
Samalla, kun maankohoaminen oli nykyist? voimakkaampaa, laski Baltian j??j?rvi ?killisesti 25–28 metri? noin 11 600 vuotta sitten. Varsin pian Laatokka eriytyi omaksi j?rvekseen, jonka lasku-uoma ylitti Karjalankannaksen laskien nykyiseen Viipuriin. Laatokka oli siten kuroutunut omaksi j?rvekseen, jonka vesi purkautui kannaksen yli virtaavassa salmessa tai joessa. Tilanne tulisi jatkumaan samanlaisena 7 000 vuotta. It?meren Yoldiavaiheen aikana valtamerien kohoaminen nosti my?s It?meren altaan vett? ja salmet tulvivat vett? my?s Laatokan altaaseen. Kuitenkin maankohoamisen vuoksi vedenpinnan korkeus ja samalla Laatokan alueen rannat laskivat t?n? aikana alemmaksi. Rantojen kasvillisuus oli muuttunut tundraksi. T?h?n aikaan tunnetaan kannakselta ensimm?isi? ihmistoiminnan merkkej?. Antrean verkkol?yt? yhdess? muiden esineiden kanssa kertovat kalastajista, jotka toimivat noin 11 200-10 250 vuotta sitten kannaksen salmessa. Alueella vallitsi tunturikoivikko, johon alkoi etel?st? levit? sekaan muita puulajeja.[18][19][20]
Maankohoamisen ep?tasaisuus It?meren alueella johti lopulta siihen, ett? It?meren lasku-uoma valtamereen meni umpeen ja sen vedenpinta alkoi kohota. T?m?n Ancylusvaiheeksi kutsutun It?meren vaiheen aikana vesi tulvi hitaasti takaisin kannakselle ja liitti Laatokan uudestaan It?meren yhteyteen kapean salmen kautta. Vedenkorkeus oli kannaksella tuolloin 25 metrin korkeudella ja It?meren vesi ylitti silloin kannaksella sijainneen Heinjoen vedenjakajavy?hykkeen. Laatokan alueella sen etel?rannat olivat ehtineet kohota korkealle ja ne j?iv?tkin vedenpinnan yl?puolelle. J?rvialtaasta j?i veden alle noin kolme nelj?sosaa nykyisest? vesialueesta. J?rven pohjoisosien nopeampi maankohoaminen kuitenkin tasoitti v?hitellen tilannetta It?meren Litorinavaiheen aikana. Kannaksella sijainnut lasku-uoman kynnys kohosi koko ajan enemm?n kuin j?rven etel?osat. Seurauksena oli Laatokan j?rvialtaan kallistuminen kohti etel?? ja sen etel?isen rantaviivan siirtyminen samaan suuntaan. Vuoksen synty noin 6 000 vuotta sitten (aikaisempi kirjallisuusarvio on 5 700 vuotta sitten) avasi Saimaalle uuden laskureitin, joka johdatti sen vedet kaakkoiseen suuntaan ja osaksi Laatokan vesireitti?. Laatokan vedenpinta, joka oli tuolloin 20–23 metrin korkeudella, kohosi rajusta purkauksesta johtuen lyhyeksi aikaa muutaman metrin. Laatokka jatkoi kuitenkin laskuaan Suomenlahteen Heinjoen kautta Viipuriin.[18][20][21][22][23]
Ep?tasainen maankohoaminen jatkui koko ajan ja se siirsi etel?rantojen rantaviivan ohi Laatokan nykyisen rantaviivan. Lopulta j?rvialtaan tulviminen noin 3 300 vuotta sitten (1359 eaa.) nosti vedenpinnan Porogissa yli Laatokan vedenjakajan. Vesi purkautui pehme?n maakerroksen l?pi lounaaseen p?in ja kulutti Nevalle lasku-uoman. Purkaus laski Laatokan vedenpintaa noin 10 metri? (jopa 12 m) ja vanha lasku-uoma Viipuriin katkesi. Sit? k?ytti viel? Vuoksi, joka laski bifurkaatiojokena sek? Viipuriin ett? Laatokkaan. Vanha Vuoksen lasku-uoma kuivui lopullisesti vuonna 1857, jolloin Vuoksen vedet johdatettiin Suvannon l?pi Kiviniemen Sakkolassa kaivetulla kaivannolla. Kaivannosta muodostui nykyinen Taipaleenjoki. Koska j?rven laskukynnys sijaitsee nyt etel?ss?, johtaa ep?tasainen maankohoaminen vedenpinnan alenemiseen j?rven pohjoisrannikolla.[18][20][21][22][23]
My?h?isemm?t huomaamattomat tapahtumat, kuten aallokko ja veden virtaukset ovat vaikuttaneet j?rven pohjaan. Pohjoisosien syvyyksiin on pohjalle vajonnut tuhansien vuosien ajan hienoa savea ja eloper?ist? ainesta pehme?ksi sedimentiksi. Etel?osien matala vesipatja on altistanut pohjan sedimentit aallokolle ja veden virtauksille niin, ett? pohjan maa-aines on karkeampaa ja kivisemp??. T??ll? voi tavata rannikolla hiekka- ja sorarantoja, joilla esiintyy kivikoita. Jokien tuomat lietteet peitt?v?t n?m? muodostunat jokisuistojen edustalla.[24]
Laatokan valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- P??artikkeli: Laatokan valuma-alue
Laatokkaan laskevia suuria j?rvivesist?j? ovat luoteesta Suomen puolelta Laatokkaan laskeva Vuoksen vesist? ja Ven?j?n puolelta koillisen suunnasta ??nisest? vesi? tuova Syv?rin vesist?. Etel?st? Ven?j?n puolelta Laatokkaan laskee valuma-alueeltaan laaja Olhavanjoen vesist?. Pienempi? Suomen puolelta alkavia, Karjalan tasavallassa Laatokkaan laskevia vesist?j? ovat Hiitolanjoen, Kiteenjoen–Tohmajoen ja J?nisjoen vesist?t. Karjalan tasavallassa kokonaan nykyisell? Ven?j?n alueella Laatokkaan laskevat Tulemajoki, Miinalanjoki ja Uuksunjoki. Leningradin alueella Laatokkaan laskevia pienempi? jokia ovat Naasianjoki, Lavajoki, Murjajoki, Seltikanjoki, S?sjoki ja Vuoleenjoki.
Suurimmat joet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Alla olevaan taulukkoon on koottu suurimmat joet, jotka n?kyv?t my?s Nevan vesist?n artikkelissa. Taulukon tiedot ovat per?isin artikkeleista tai muista l?hteist?, jotka on esitetty taulukon alla. Kullakin rivill? on eritelty l?hteet.
| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Et?isyys Nevasta (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m3/s) |
Valuma-alue (km2) |
L?hteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Syv?ri | Svir (Свирь) | 119 | kaakkoisranta | 224 | 790 | 84 400 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Olhava | Volhov (Волхов) | 96 | etel?ranta | 224 | 593 | 80 200 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| Vuoksi | Vuoksa (Вуокса) | 87 | l?nsiranta | 143 | 684 | 68 700 | 1,1,4,4,1,1,1 |
| S?sjoki | Sjas (Сясь) | 96 | etel?ranta | 260 | 53 | 7 330 | 1,4,4,4,3,1,1 |
| J?nisjoki | Janisjoki (Янисйоки) | 200 | pohjoisranta | 170 | 39 | 3 900 | 1,1,4,4,1,3,1 |
| Tulemajoki | Tulemajoki (Тулемайоки) | 174 | koillisranta | 110 | 1 720 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Tohmajoki | Tohmajoki (Тохмайоки) | 202 | luoteisranta | 100 | 1 602 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Hiitolanjoki | Kokkolanjoki (Кокколанйоки) | 160 | l?nsiranta | 62 | 11 | 1 370 | 1,1,4,4,1,3,1 |
| Vitelenjoki | Vidlitsa (Видлица) | 154 | it?ranta | 67 | 1 320 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Uuksunjoki | Uksunjoki (Уксунйоки) | 177 | koillisranta | 121 | 1 080 | 1,1,4,4,1,–,1 |
L?hteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisest? artikkelista, 2 = luettu l?hteen jokiluettelon linkeist? [25], 3 = luettu ven?j?nkielisest? Wikipediasta, 4 = mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Google Maps
Jokien kattavampi luettelo
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Laatokan yli 3 500 joesta ja ojasta on alle valikoitunut kattavampi kokoelma jokia. Niiden l?hteistys noudattaa edellisen taulukon tapaa.
L?nsirannikko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Et?isyys Nevasta (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m3/s) |
Valuma-alue (km2) |
L?hteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Murjajoki | Morje (Мо?рье) | 29 | Petrokrepostin lahti | 43 | 478 | 1,4,4,4,3,–,3 | |
| Vuoleenjoki | Avloga (А?влога) | 61 | lounaisranta | 54 | 384 | 1,4,4,4,1,–,1 | |
| Taipaleenjoki | Burnaja (Бу?рная) | 87 | Mets?pirtti | 11 | 1,4,4,1,1,–,– | ||
| Vuoksi | Vuoksa (Вуокса) | 135 | K?kisalmi | 153 | 684 | 68 501 | 1,1,4,5,1,1,1 |
| P?rn?njoki | Tihaja (Тихая) | 144 | K?kisalmi | 6 | 1,1,4,1,1,–,– |
Pohjoisrannikko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Et?isyys Nevasta (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m3/s) |
Valuma-alue (km2) |
L?hteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Hiitolanjoki | Kokkolanjoki (Кокколанйоки) | 159 | Kilpolansaari | 62 | 14,7 | 1 340 | 1,4,4,5,1,1,1 |
| Soskuanjoki | Soskuanjoki (Соскуанйоки) | 165 | Kurkijoenlahti | 40 | 234 | 1,4,4,4,1,–,1 | |
| Tervunjoki | Tervunjoki (Тервунйоки) | 163 | Kojonsaari | 26 | 97 | 1,4,4,5,3,–,3 | |
| Iijoki eli Ihalanjoki | Iijoki (Иййоки) | 173 | Iivedenselk? | 50 | 318 | 1,4,4,5,3,–,3 | |
| Aurajoki | Aurajoki (Аурайоки) | 194 | Lahdenpohja | 19 | 110 | 3,4,4,5,1,–,1 | |
| Miinalanjoki | Miinalajoki (Мийналайоки) | 182 | Lahdenpohja | 33 | 230 | 3,4,4,5,3,–,3 | |
| Savainjoki | Savainjoki (Савайнйоки) | 194 | Palosaarenselk? | 42 | 165 | 1,4,4,5,1,–,1 | |
| Kiteenjoki | Kitenjoki (Китенйоки) | 201 | Hiidenselk? | 90 | 761 | 1,4,4,5,1,–,3 | |
| Tohmajoki | Tohmajoki (Тохмайоки) | 201 | Hiidenselk? | 100 | 7,0 | 1 595 | 1,4,4,5,1,1,1 |
| J?nisjoki | Janisjoki (Янисйоки) | 199 | Hiidenselk? | 170 | 39,1 | 3 860 | 1,4,4,5,1,1,1 |
| Sumerianjoki | Sumerianjoki (Сумерианйоки) | 192 | Sumerianlahti | 30 | 157 | 1,4,4,5,1,–,3 | |
| Sysky?njoki | Sjuskjujanjoki (Сюскюянйоки) | 192 | Sysky?nlahti | 49 | 5,3 | 486 | 1,4,4,5,1,1,1 |
It?rannikko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Et?isyys Nevasta (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m3/s) |
Valuma-alue (km2) |
L?hteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Koirinjoki | Koirinjoki (Койринйоки) | 189 | Koirinojanlahti | 40 | 124 | 1,4,4,5,1,–,1 | |
| Uuksunjoki | Uksunjoki (Уксунйоки) | 176 | Uuksunlahti | 125 | 12,9 | 1 175 | 1,4,4,5,1,1,1 |
| Kirkkojoki | Kirkkojoki (Кирккоёки) | 172 | Lunkulanlahti | 20 | 1,4,4,5,1,–,– | ||
| Tulemajoki | Tulemajoki (Тулемайоки) | 173 | Lunkulanlahti | 110 | 1 720 | 1,4,4,5,1,–,1 | |
| Miinalanjoki eli ?n?joki | Enjajoki (Эняйоки) | 174 | Lunkulanlahti | 93 | 501 | 1,4,4,5,1,–,3 | |
| Vitelenjoki | Vidlitsa (Ви?длица) | 155 | Vitele | 67 | 16,7 | 977 | 1,4,4,4,1,1,1 |
| Tuuloksenjoki | Tuloksa (Ту?локса) | 153 | Tuulos | 77 | 900 | 1,4,4,4,1,–,1 | |
| Alavoisenjoki | Olonka (Оло?нка) | 150 | Tuulos | 144 | 29,3 | 2 631 | 1,4,4,4,1,1,1 |
| Pi?injoki | Ob?anka (Обжанка) | 140 | Syv?rinlahti | 26 | 230 | 1,1,4,4,1,–,1 | |
| Syv?ri | Svir (Свирь) | 120 | Syv?rinlahti | 224 | 790 | 84 400 | 1,4,4,4,1,1,1 |
Etel?rannikko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]| Laskujoen nimi suom. |
Nimi ven. |
Et?isyys Nevasta (km) |
Rannikon kohta |
Pituus (km) |
Virtaama (MQ m3/s) |
Valuma-alue (km2) |
L?hteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Vorone?ka | Vorone?ka (Воронежка) | 100 | Olhavanlahti | 41 | 320 | 1,4,4,4,3,–,3 | |
| S?sjoki | Sjas (Сясь) | 96 | Olhavanlahti | 260 | 53 | 7 330 | 1,4,4,4,3,1,1 |
| Olhavanjoki | Volhov (Волхов) | 80 | Olhavanlahti | 224 | 593 | 80 200 | 1,4,4,4,1,1,1 |
| Koponinjoki | Kobona (Кобона) | 45 | Petrokrepostin lahti | 45 | 219 | 1,1,1,1,1,–,1 | |
| Lavajoki | Lava (Ла?ва) | 28 | Petrokrepostin lahti | 31 | 529 | 1,4,4,4,3,–,3 | |
| Seltikanjoki | Rjabinobka (Рябиновка) | 25 | Petrokrepostin lahti | 12 | 1,4,4,4,3,–,– | ||
| Naasianjoki | Nazija (Назия) | 20 | Petrokrepostin lahti | 42 | 332 | 1,4,4,4,1,–,1 |
L?hteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisest? artikkelista, 2 = luettu l?hteen jokiluettelon linkeist? [25], 3 = luettu ven?j?nkielisest? Wikipediasta, 4 = luettu tai mitattu Internetin karttapalvelusta kuten esimerkiksi Google Maps tai ACME, 5 = Karjalan kartat [26]
Katso my?s
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ a b Asia on luettu Wikipedian ven?j?nkielisest? artikkelista ru:Ладожское озеро.
- ↑ Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMaps, Google Maps tai ACME.
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Austr í G?reum: tulkintoja viikinkiajalta (ven?j?ksi)
- Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevit? Lihat?ovin ven?j?nkielisest? tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Met?ev) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ a b c d e f g h i j k Kuusisto, Esko: Luoteis-Ven?j? on vetten Ven?j?. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ymp?rist?viestint? YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Lake Ladoga Encyclop?dia Britannica. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Lake Ladoga (EUR-37) wldb.ilec.or.jp. International Lake Enviroment Committee Foundation (ILEC). Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. (Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs) Springer, Dordrecht, 2012. doi:10.1007/978-1-4020-4410-6_197 ISBN 978-1-4020-4410-6 (Laatokan ja ??nisen tekstiosuus) (PDF) Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Общая характеристика (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Yleispiirteet), Деревня Кобона (suom. Kabonan kyl?), Viitattu 5.1.2022 (ven?j?ksi)
- ↑ Климатическая характеристика (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Ilmaston piirteit?), Деревня Кобона (suom. Kabonan kyl?), Viitattu 5.1.2022 (ven?j?ksi)
- ↑ Filatov, Nikolai & al.: Climate change impacts on the watersheds of Lakes Onego and Ladoga from remote sensing and in situ data. Inland Waters, 2019, 9. vsk, nro 2, s. 130–141. Taylor & Francis. doi:10.1080/20442041.2018.1533355 ISSN 2044-205X Researchgate. (PDF) Viitattu 9.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Vuglinski, Valeri & Kuznetsova, Maria: The World’s Largest Lakes Water Level Changes in the Context of Global Warming. Natural Resources, 2019, 10. vsk, nro 2, s. 29-46. doi:10.4236/nr.2019.102003 ISSN 2158-7086 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Stepanova, Anastasia: Physical-geografical characteristics of Lake Ladoga (PDF) Valamo, Ven?j?: Russian State Hydrometeorological University. Viitattu 8.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Neva Basin (Station: Novosaratovka), Grains Research and Development Corporation, Australia, Viitattu 6.1.2022 (englanniksi)
- ↑ Kalle Sch?nberg: Suomen it?rajan tuntumassa valtava helpotus Yle Uutiset. 16.9.2018. Viitattu 17.9.2018.
- ↑ Project personnel: Fish species recorded in Lake Ladoga Lagoda. ladoga.krc.karelia.ru. Viitattu 6.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Ennen ja nyt, Marja Vuorinen, Oleg Viisas, bussikuski Makkonen ja Sormuksen Ritarit - matkalla jossakin Luoteis-Ven?j?ll?
- ↑ Viikinkiajan nimist?n synty (ven?j?ksi)
- ↑ Nestorin kronikka, s. 17
- ↑ Aldeigja – Ladoga (ven?j?ksi)
- ↑ Suuri tietosanakirja. (Sivu 413.) WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3
- ↑ a b c d Этапы развития Ладожского озера в поздне- и послеледниковый периоды (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Laatokan kehitysvaiheet j??kauden j?lkeen), Деревня Кобона (suom. Kabonan kyl?), Viitattu 5.1.2022 (ven?j?ksi)
- ↑ a b Tikkanen, Matti, & Oksanen, Juha: Late Weichselian and Holocene shore displacement history of the Baltic Sea in Finland. Fennia - International Journal of Geography, 2002, 180. vsk, nro 1–2, s. 9–20. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura. ISSN 0015-0010 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Subetto, Dimitry A. & al.: Transformation of the Lake Ladoga–Baltic Sea water connection during the Holocene (PDF) (Vol. 11/referaatti) Geophysical Research Abstracts. 2009. Pietari, Ven?j?: Herzen State Pedagogical University. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Saarnisto, Matti: Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso (tiivistelm?) suvannonsuvut.fi. 17.11.2007. Suvannon seudun sukututkimuspiiri. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64–78. (Teoksessa: Viipurin l??nin historia I, Karjalan synty) Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X
- ↑ a b Hakulinen, Matti: Vuoksi – Nevan sivujoki. Geomatti, 2018. ISBN 9789529408405 (n?yte kirjan sis?ll?st?) (PDF) Viitattu 5.1.2022.
- ↑ Распределение донных отложений (Arkistoitu – Internet Archive) (suom. Pohjasedimenttien jakautuminen), Деревня Кобона (suom. Kabonan kyl?), Viitattu 5.1.2022 (ven?j?ksi)
- ↑ a b Laatokka (textual.ru) Ven?j?n valtion vesist?tietokanta. Viitattu 6.1.2022. (ven?j?ksi)
- ↑ Karjalan kartat
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laatokka Wikimedia Commonsissa
- Ylen El?v? arkisto: Laatokan ymp?ri henkil?autolla huristellen
- Austr í G?reum: tulkintoja viikinkiajalta(ven?j?ksi)
- Vanhan Laatokan historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Linnoituksen yksityiskohtia
- Linnoituksen arkeologisia kaivauksia 2013 (ven?j?ksi)
- Linnoituksen arkeologisia kaivauksia eri vuosilta (ven?j?ksi)
- Ankaraa ja kovaa on kalastajan el?m? suuren Laatokan rannoilla, Aamulehti, 02.03.1930, nro 59, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Laatokka - kalojen ja kalastajien "meri". I. Mets?pirtist? K?kisalmeen, Helsingin Sanomat, 28.12.1933, nro 348, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Laatokka - kalojen ja kalastajien "meri". II. K?kisalmesta Salmiin, Helsingin Sanomat, 14.01.1934, nro 12, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot