陇上阳坝"春意闹" 人勤春早采茶忙

Kasvit
Kasvien monimuotoisuutta
Tieteellinen luokittelu
Luonto:	Eli?kunta Biota
Yl?kunta:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae Haeckel (1866)
Kehityslinjat tai alakunnat
Chlorophyta – varsinaiset viherlev?t Charophyta – n?kinpartaislev?t Embryophyta – alkiolliset kasvit Bryobionta – sammalet Tracheophyta – putkilokasvit
Katso my?s
百度 　　3月24日，华商报A06版报道了小伙跳河救落水女大学生后悄悄离开一事，引起社会关注。   Kasvit Wikispeciesiss?   Kasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kasvit ovat monisoluisia, p??asiassa yhteytt?m?ll? ravintonsa saavia eli?it?. Kuuden eli?kunnan j?rjestelm?ss? ne muodostavat kasvikunnan (Plantae), yhden aitotumaisten eli?iden nelj?st? p??ryhm?st? el?inten, sienten ja alkueli?iden ohella. Kasveiksi on eri aikoina tulkinnasta riippuen voitu m??ritell? vaihteleva joukko erilaisia eli?it?. Kasveja tutkiva tieteen ala on kasvitiede eli botaniikka.

Kasvit poikkeavat el?imist? ja sienist? monella tavalla. Ne eiv?t yleens? kykene liikkumaan paikasta toiseen, vaan pysyv?t koko el?m?ns? tietyll? kasvualustalla. Kasvit ovat yleens? omavaraisia eli autotrofisia, sill? ne hankkivat tarvitsemansa aineet yhteytt?misen avulla. Kasvisolut poikkeavat el?insoluista muun muassa kiinte?ll?, selluloosasta koostuvalla solusein?ll??n ja v?riaineita sis?lt?vill? plastideillaan. Sienten soluissa on kitiinin j?ykist?m? solusein?, ja bakteerien solusein?ss? on mureiinia.

Kasvit muodostavat levien kanssa suurimman osan planeettamme biomassasta. L?hes ainoina omavaraisina eli?in? kasvit ovat ravintoketjun perusta, ja ne ovat luoneet ilmakeh?n runsaan happipitoisuuden tuottamalla kaasua yhteytt?misell?. Nykyisen kaltainen el?m? maapallolla on pitk?lti kasvien ansiota. Maapallo voidaan jakaa alueella kasvavien kasvien mukaan eri kasvillisuusvy?hykkeisiin.

Kasvit voidaan jaotella monen tavan mukaan. Kehityksen ja sukulaisuussuhteiden mukaan kasvit voidaan ryhmitell? taksonomisesti tieteellisen luokittelun avulla. Kasvumuotojen perusteella kasvit voidaan luokitella esimerkiksi puihin, pensaisiin, k?ynn?ksiin, ruohoihin, mehikasveihin ja p??llyskasveihin.

Rakenne

Kasvin osat

Putkilokasveilla on varsi, joka toimii kasvin tukena, rakenteen perustana ja johtoj?nteiden ensisijaisena paikkana. Jotkut lajit kasvattavat maanpinnan alla kulkevan maavarren, jota pitkin kasvi voi levit? kasvullisesti. Paksuimmillaan varsi on vanhoilla puilla, joilla sen ymp?rysmitta saattaa harvoin kasvaa jopa muutamaan kymmeneen metriin. Juuri on kasvin maanalainen osa, joka ankkuroi kasvin paikalleen ja imee maaper?st? ravinteita sek? vett? kasvin k?ytt??n. P??llyskasveilla juuret ovat usein paljaat ja niiden avulla p??llyskasvi kiinnittyy is?nt?kasviinsa. Viherlevill? ja er?ill? sammalilla on erikoistuneiden varren, juurten ja lehtien sijaan erikoistumaton sekovarsi.

Lehti on useimmilla kasveilla p??asiallinen yhteytt?v? elin. Sen muoto ja ulkon?k? vaihtelevat eritt?in paljon kasviryhm?st? riippuen. Tyypillinen korkean kehitystason kasvin lehti on pitkulainen, ter?v?k?rkinen ja melko pehme?. Havupuiden neulasiksi kutsutut lehdet ovat usein hyvin kapeita, j?ykki? ja ter?vi?; kaktusten lehdet taas ovat surkastuneet piikeiksi. Lihansy?j?kasveilla osa lehdist? on erikoistunut esimerkiksi suppiloiksi.

Kukka on koppisiemenisen kasvin lis??ntymiselin. Se sis?lt?? emi?n ja heti?n, jotka voivat sijaita samassa kukassa, erikseen saman kasvin kukissa tai kokonaan eri kasveissa. Koristeelliset ja v?rikk??t ter?lehdet houkuttelevat hy?nteisi? ja muita p?lytt?ji? vierailemaan kukissa p?lytyksen aikaansaamiseksi. Tuulip?lytteiset kukat ovat yleens? pieni? ja vaatimattoman n?k?isi?. Hedelm? on koppisiemenisill? kasveilla hedelm?ityksen j?lkeen paisuneesta emi?st? muodostunut elin, joka sis?lt?? kasvin siemenet.

• 
  Lehtipuun lehti
• 
  Havupuun neulasia
• 
  M?nnyn kaarnaa
• 
  Kasvin juuria

Solutason rakenne

Kasvisolun rakenne.

P??artikkeli: solu

Kasvisolu on aitotumallinen eli eukaryoottinen solu, kooltaan keskim??rin 10–100 μm (el?insolut 10–30 μm). Solusein? koostuu selluloosasta sek? muista polymeereist?, kuten pektiinist? ja ligniinist?. Se on rakenteeltaan j?ykk? ja vankka, ja sen avulla solu pystyy luomaan nestepaineen, joka pit?? koko kasvia muodossaan. Mik?li kasvi ei saa tarpeeksi vett?, nestepaine v?henee ja kasvi nuutuu. Viherhiukkaset eli kloroplastit ovat solulimassa sijaitsevia soluelimi?, jotka suorittavat yhteytt?misen. Niiden rakenne sis?lt?? liukoisen perusaineksen eli strooman sek? p??llekk?isist? pussimaisista kalvoista koostuvan yhteytt?mis- eli tylakoidivesikkelikalvoston. Pusseissa sijaitsevat yhteytt?misreaktion aikaansaavat v?ripigmentit, niist? t?rkeimp?n? vihre? klorofylli. Ne kasvit, jotka pudottavat lehtens? talveksi, imev?t ennen sit? lehdist? klorofyllin talteen sisuksiinsa, jolloin muut v?riaineet tulevat n?kyviin. Siten syntyy syksyinen ruska. Vakuoli eli solunesterakkula sis?lt?? veden lis?ksi entsyymej?, ravintoaineita, j?teaineksia tai jopa myrkkyj?. Nuorilla soluilla saattaa olla useita pieni? rakkuloita, jotka vanhemmiten yhdistyv?t vieden jopa 90% solun tilavuudesta. Kasvisoluilla ei ole keskusjyv?si?, lysosomeja tai v?rekarvoja (poikkeuksena er??t yksisoluiset lev?t).

• 
  Viherhiukkanen valomikroskooppikuvassa
• 
  Viherhiukkasen mallikuva
• 
  Solunesterakkulan laajentuessa ja kutistuessa kasvisolu pysyy solusein?n avulla samankokoisena.

Kasvisolukot

Lehden poikkileikkaus. Kuvassa johtosolukkoa ovat floeemi eli nila ja ksyleemi eli puuosa. Niiden ymp?rill? on j?lsi.

Solukot muodostuvat kesken??n samaan teht?v??n erikoistuneista soluista. Ne ovat syntyneet, kun kehittyneiden monisoluisten eli?iden solujen ty?njako on johtanut solujen erilaistumiseen. L?hes kaikilla putkilokasveilla on v?hint??n kolmenlaisia solukkoja: Pintasolukko on tavallisesti yhden solukerroksen vahvuinen, ja se verhoaa kasvia tiiviisti. Solukon ulkosein? on yleens? paksu ja kest?v?. Sen p??ll? on viel? ohut vahainen kalvo, kutikula, joka suojaa kasvia liialta haihtumiselta. Perussolukko muodostaa p??osan kasvista. Solut voivat olla py?re?hk?j? tai l?hes suorakulmaisia, pitki? ja paksusein?isi?, jolloin ne ovat tukisoluja. Johtosolukko muodostaa johtoj?nteet.

Johtoj?nteet

Puun sis?rakenne: 1. ydin, 2. vuosilusto eli vuosirengas, 3. puuaines, 4. j?lsi, 5. nila ja 6. kaarna

Putkilokasveille on kehittynyt erityinen johtoj?nteiden verkosto, joka toimii veden ja ravinteiden tuojana soluille sek? yhteytt?mistuotteiden viej?n? soluista pois. J?nteet ovat selkeimmin n?ht?viss? lehtien suonina. Varressa j?nteiden sijainti vaihtelee: yksisirkkaisilla kasveilla ne ovat sekaisin. Kaksisirkkaisilla ja havupuilla ne ovat j?rjest?ytyneet renkaaksi poikkileikkauksen tasossa. Ytimenpuoleinen johtoj?nteen osa on puu ja ulompi osa nila; lis?ksi niiden v?liss? on viel? ohut j?lsi.

Ohuet j?lsisolut jakaantuvat ja muodostavat uusia soluja l?hinn? sis??np?in, ja my?s hieman ulosp?in kuoreksi. T?h?n perustuu varren paksuuskasvu. Puuosassa sijaitsevat putkilot, jotka ovat syntyneet p??llekk?isten kuolleiden solujen sein?mist?. Niit? pitkin vesi kulkeutuu juurista aina kasvin k?rkiosiin saakka. Havupuilla on putkiloiden sijaan kapeita ja pitki? soluja. Nilassa sijaitsevat siivil?putket. Ne muodostuvat p??llekk?isist? el?vist? soluista, joiden v?lisein?t ovat t?ynn? reiki?. Siivil?putket kuljettavat yhteytt?mistuotteet lehdist? kasvin muihin osiin.

Puuvartisilla kasveilla johtoj?nteet ovat kasvaneet kiinni toisiinsa ydint? ymp?r?iv?ksi putkeksi. Niiden solut ovat paksusein?isi? ja vahvoja, ja niiden puuosan solujen selluloosaseiniss? on kerrostuneena puuainetta. Kev??ll? syntyv?t uudet solut ovat suurikokoisempia kuin my?hemmin kes?ll? syntyv?t, mist? aiheutuu vuosirenkaiden n?kyminen puun poikkileikkauksessa.

Lis??ntyminen

Kasvit voivat lis??nty? suvullisesti siementen avulla tai suvuttomasti iti?iden avulla tai kasvullisesti. Kasveille on ominaista sukupolvenvuorottelu, jossa vuorottelee suvullinen ja suvuton lis??ntyminen.

Kasvien suvullisen lis??ntymisen kierrossa kasvin sporofyyttisukupolvi, joka muodostaa siemenkasveilla varsinaisen n?kyv?n kasvin, kuten puun tai ruohon, lis??ntyy suvuttomasti tuottamalla iti?it?, joista kehittyy gametofyyttej?. Gametofyyttisukupolvi, joka koostuu siemenkasveilla k?yt?nn?ss? koiraspuolisista siitep?lyhiukkasista ja naaraspuolisista siemenaiheen alkiorakoista, puolestaan tuottaa koiraspuolisia siitti?it? ja naaraspuolisia munasoluja. Varsinainen suvullinen lis??ntyminen tapahtuu aina gametofyyttien kesken. Koiras- ja naarasgametofyytit saattavat kehitty? samassa sporofyytin kukassa tai kukinnossa (kaksineuvoisuus) tai erillisiss? hede- ja emikukissa tai -kukinnoissa (yksineuvoisuus). Prosessi alkaa p?lytyksell?, jossa iti?sein?n suojaamista koirasgametofyyteist? koostuva siitep?ly kulkeutuu joko saman kasvin (itsep?lytys) tai toisen kasvin (ristip?lytys) heteen ponnesta emin luotille. Usein yksitt?inen kaksineuvoinen kukka saattaa p?lytt?? itse itsens?. El?inp?lytteiset kasvit houkuttelevat kukkien v?rin ja tuoksun sek? meden tai siitep?lyn avulla el?imi? luokseen, jotka sitten levitt?v?t siitep?lyn muiden kukkien emiin. Useimmat el?inp?lytteiset kasvit ovat hy?nteisp?lytteisi?, mutta p?lytt?jin? voivat toimia muutkin el?imet, kuten linnut tai lepakot. Tuulip?lytteiset kasvit, joita ovat monet puut ja hein?t, tuottavat suuria m??ri? siitep?ly? tuulen levitett?v?ksi.

• 
  Emi
• 
  Hede
• 
  Siitep?ly tarttuu hy?nteiseen

Koppisiemenisill? kasveilla emin luotille p??tynyt siitep?lyhiukkanen kasvattaa pitk?n siiteputken emin vartalon l?pi siki?imeen, jossa siemenaihe sijaitsee. Samalla putkessa oleva siitt?v? tuma on jakautunut kahtia. Niist? toinen sulautuu yhteen munasolun ja toinen keskussolun tuman kanssa. N?in hedelm?itys on tapahtunut. Siki?in muuttuu suuremmaksi hedelm?ksi, siemenaihe siemeneksi ja siemenaiheen kalvot siemenkuoriksi. Munasolusta on kehittynyt alkio siemenen sis?lle ja keskussolusta yleens? varastoainesolukkoa. Paljassiemenisill? kasveilla siitep?lyhiukkanen kiinnittyy suoraan siemenaiheen pinnalla olevaan nestepisaraan. Jos siitep?ly? joutuu toisen l?hisukua olevan kasvin emin luotille, saattaa hedelm?itys tapahtua, jolloin siemenist? kasvaa lajien risteym? eli hybridi. (Katso partenokarpia).

Siementen on ep?edullista kehitty? emokasvin juurelle, joten kasveille on kehitt?nyt erilaisia keinoja siementens? levitt?miseksi. Monien kasvien siemeniss? on lis?ke, jonka tuuli helposti tempaa mukaansa (esimerkiksi maitohorsma ja voikukka). Monet hedelm?t taas tarjoavat sy?j?lleen ravintoa vastineeksi sen sis?lt?mien siementen kuljettamisesta. Jotkut siemenet ja hedelm?t takertuvat helposti turkkiin tai vaatteisiin koukkumaisten piikkien avulla (takiaiset, rusokit). Osa kasveista osaa itse singota siemenens? kauemmas, esimerkiksi k?enkaali ja aho-orvokki. Aho-orvokki saattaa ampua siemeni??n jopa viiden metrin p??h?n.

Siementen koko vaihtelee suuresti. Seychellienpalmun (Lodoicea maldivica) yhden siemenen sis?lt?v? hedelm? painaa jopa 20 kg, kun taas k?mmekk?kasvien eli orkideoiden siemeni? voi mahtua yhteen grammaan 992,25 miljoonaa. Ne eiv?t sis?ll? lainkaan vararavintoa, vain pelk?n alkion, joka tarvitsee sienirihmaston apua it??kseen.

• 
  Turkkiin tarttuvia siemeni?
• 
  Tuulen mukana kulkevia siemeni?
• 
  Kiivin siemenet kulkeutuvat sy?j?n mukana
• 
  Seychellienpalmun (Lodoicea maldivica) suuri siemen
• 
  Avokadon siemenen kaaviokuva
• 
  Pavun kaaviokuva

Suvuton lis??ntyminen on kasveilla hyvin tavallista. Yksisoluiset lev?t lis??ntyv?t jakautumalla. Sanikkaisten ja sammalten iti?t it?v?t ilman hedelm?ityst?. Muillakin kasveilla on runsaasti keinoja suvuttomaan lis??ntymiseen, sill? kukkaa lukuun ottamatta l?hes mik? tahansa kasvin osa voi kehitty? uudeksi yksil?ksi. T?llaisia ovat muun muassa katkenneet oksat ja varrenp?tk?t (monet pensaat), juuristot (leskenlehti, peltokorte), maavarret (kielo), r?nsyt (mansikka, r?nsylilja), lehdet (voikukka, paavalinkukat), sipulit ja silmut. T?ll? tavalla syntyneet kasvit ovat aina emokasvinsa klooneja, ellei tapahdu mutaatiota.

• 
  Iti?inti
• 
  Maavarsi
• 
  R?nsy?v? kasvi
• 
  Sipulista kasvaa uutta
• 
  Silmu

Kasvu ja el?m?

Useimmilla siemenkasveilla siemenen sis?ll? oleva alkio on kuivahorroksessa siihen asti, kunnes se p??see kosketuksiin veden, l?mm?n ja hapen kanssa. Solut alkavat ime? vett?, jolloin ne turpoavat ja siemenkuori halkeaa. Sirkkajuuri kasvaa p??juureksi (kaksisirkkaiset) tai surkastuu ja sen tyvest? kasvaa hajajuuria (yksisirkkaiset). Sirkkalehdet (tai sirkkalehti yksisirkkaisilla) ja sirkkavarsi alkavat kasvaa. Lehdet alkavat yhteytt?? saatuaan valoa. Sirkkavarren k?rjess? on silmu, josta kehittyv?t kasvin muut osat. Kasvin pituuskasvu tapahtuu kasvuvy?hykkeiss?, jotka ovat juurien k?rjiss? 5–10 mm:n pituisena alueena sek? heti verson k?rjen alapuolella. Hein?kasveilla kasvuvy?hykkeit? on useita pitkin vartta. Aluksi kasvuvy?hykkeen solut jakaantuvat voimakkaasti, jonka j?lkeen ne suurentuvat, kehittyv?t ja erilaistuvat teht?viins?. Puuvartisten kasvien rungot ja juuret kasvavat my?s paksuutta. Joidenkin kasvien siemenet tarvitsevat kylm?-, kuuma- tai happok?sittelyn it??kseen.

Elinkaarensa perusteella kasvit jaetaan yksivuotisiin, kaksivuotisiin ja monivuotisiin kasveihin. Yksivuotiset (monet hein?- ja viljelykasvit) kasvavat kev??ll?, lis??ntyv?t kes?ll? ja kuolevat talven tuloon menness?. Kaksivuotiset (monet kaalit ja malvakasvit) kasvavat ensimm?isen? vuonna ja kukkivat sek? lis??ntyv?t vasta seuraavana. Monivuotiset kasvit saattavat olla lis??ntymiskykyisi? vasta monien vuosien kuluttua it?misest??n (esimerkiksi puut), jonka j?lkeen ne tuottavat siemeni? tai iti?it? vuosittain kuolemaansa asti, mik?li olosuhteet niin sallivat. Lauhkean ja sit? kylmempien vy?hykkeiden kasvit menett?v?t usein lehtens? tai koko maanp??llisen osansa talveksi, poikkeuksena havupuut, jotka pit?v?t lehtens? ymp?ri vuoden. Ne ovat siten ikivihreit?. L?mpim?ll? vy?hykkeell? jotkut kasvit menett?v?t lehtens? kuivan kauden ajaksi.

Yksitt?isten kasviyksil?iden elinik? vaihtelee yhdest? kasvukaudesta satoihin vuosiin. Kaikkein pisimp??n el?v?t er??t havupuut, jotka karuilla seuduilla, kuten vuoristoissa ja levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, ovat eritt?in hidaskasvuisia. Amerikkalaiset okak?pym?nnyt (Pinus longaeva) ovat el?neet jopa noin 5 000-vuotiaiksi. Vuonna 2022 L?nsi-Australiasta l?ytyi Posidonia australis -meriruoho, jonka laajuus oli 180 kilometri?. Kasvin i?ksi arvioitiin 4500 vuotta.

• 
  kurkun verso
• 
  Suuri mammuttipet?j?
• 
  Pystyyn kuollut puu eli kelo

Yhteytt?minen

P??artikkeli: Fotosynteesi

Kasvien ravinnonsaannin perusta on yhteytt?minen, suurin osa kasveista yhteytt?? fotosynteesin avulla mutta harvat kasvit k?ytt?v?t samaan tarkoitukseen kemosynteesi?. Kemosynteesiss? kasvit valmistavat hiilest? ja vedyst? orgaanisia yhdisteit?. Kasvit saavat energiansa kemosynteesiin hapottamalla ep?orgaanisia yhdisteit?. Fotosynteesi on evolutiivisesti nuorempi ja enemm?n kasveja k?ytt?v? sit?. Siin? kasvisolut tuottavat auringon s?teilyenergian avulla sokeria ja happea vedest? ja hiilidioksidista (6H₂O + 6CO₂ + valo → C₆H₁₂O₆ (glukoosi) + 6O₂). Yhteytt?v? pigmentti, lehtivihre? eli klorofylli, sijaitsee kasvisolun viherhiukkasissa eli kloroplasteissa.

On olemassa noin sata varsinaisten kasvien lajia, joilla ei ole yhteytt?vi? soluja. Niist? Suomessa tunnetuimpia ovat humalanvieras, pes?juuri ja m?ntykukka. Lehtivihre?tt?m?t kasvit ovat muiden kasvien loisia tai saavat ravintonsa yksinomaan sienirihmastojen avulla.

Yhteytt?misen kemiallinen kaava

Vesi

Vesi on kasville v?ltt?m?t?n aine.

Kuten muillekin eli?ille, my?s kasveille vesi on v?ltt?m?t?n aine. Ne tarvitsevat sit? ravintoaineiden kuljetukseen juurista lehtiin sek? lehtien valmistamien aineiden kuljetukseen niist? pois. Vett? tarvitaan my?s yhteytt?misess? sokerin muodostamiseen. Solut taas imev?t itseens? vett? siin? m??rin, ett? syntyy painetta solusein?mi? vasten (nestej?nnitys). Sen avulla my?s pehme?vartiset kasvit pysyv?t j?ykkin?. Solujen elintoiminnot tapahtuvat solulimassa, joka on suurimmaksi osaksi vett?. Kasvit saavat vett? juurien avulla.

Kasvin imem?ss? vedess? on vain noin yksi promille erilaisia suoloja. Kasvi tarvitsee suuria m??ri? vett? saadakseen tarvittavan m??r?n aineita, ja niiden p??sty? lehtiin vesi k?y tarpeettomaksi. Niinp? kasvi haihduttaa veden erityisten ilmarakojen kautta (putkilokasvit), ja my?s suoraan lehtien pinnan kautta nuorilla ja ohuilla lehdill?. Sit? haihdunnan osuutta, joka kulkee kasvien l?pi osana niiden elintoimintoja, kutsutaan transpiraatioksi. Jos vett? ei ole saatavilla tarpeeksi, kasvi sulkee ilmarakonsa. Niin se tekee my?s y?ll?, kun yhteytt?minen lakkaa. Kuivilla seuduilla kasvit saattavat turvautua liiallista haihtumista vastaan esimerkiksi paksuilla py?re?hk?ill? lehdill?, jotka varastoivat vett? hyvin ja niiden haihtumispinta-ala on pieni. Lehtien pinnalla saattaa lis?ksi olla paksu karva- tai vahapeite. Eritt?in kuivien olojen kasveilla, kuten kaktuksilla, on erityinen aineenvaihduntaj?rjestelm?, CAM-yhteytt?minen, jonka turvin ne voivat pit?? ilmarakonsa auki ?isin ja kiinni p?ivisin, ja n?in minimoida haihtumisen. Ne varastoivat y?ll? hiilidioksidia, jolloin niiden yhteytt?v?t solut muuttuvat happamiksi. P?iv?ll? ne yhteytt?v?t t?m?n varastoituneen hiilidioksidin turvin.

Hengitys

Kasvit tuottavat happea, mutta my?s tarvitsevat sit? omaan hengitykseens?. Prosessi on jotakuinkin vastakkainen yhteytt?miselle: kasvi hapettaa eli polttaa sokeria, josta se saa energiaa. Samalla vapautuu vett? ja hiilidioksidia. Palaminen on yhteytt?miseen n?hden pient?, ja niinp? kasvit ovat siit? huolimatta hapen tuottajia. Koska kasveilta puuttuvat hengitys- ja verenkiertoelimist?, huolehtii jokainen kasvin osa omasta hapensaannistaan. Happea kulkeutuu l?hinn? ilmarakojen ja kuoren huokosten kautta kasvin sis??n, jossa se kulkeutuu edelleen soluv?leiss?. My?s juuret ottavat happea maasta, jossa sit? yleens? on tarpeeksi. Vesikasvit sen sijaan saavat happea vain lehdill??n; lehtiruotiin onkin usein kehittynyt erityinen ilmak?yt?v?, jota pitkin happi kulkeutuu aina juuriin asti.

Symbioosi

J?k?l? on er?iden sienten ja kasvien muodostama symbioosi.

Monet kasvit el?v?t symbioosissa toisen kasvin tai muuhun eli?ryhm??n kuuluvan lajin kanssa. Ehk? pitk?lle viedyin symbioosi on j?k?l?, jossa lev? ja sieni muodostavat ik??n kuin kaksoiseli?n. Sieni imee vett?, jota rihmastojen v?liss? olevat lev?t k?ytt?v?t ja muodostavat yhteytt?m?ll? sienen tarvitsemia aineita.

Er?s t?rke? symbioosi on palkokasvien ja typpibakteerien v?lill?. Typpibakteerit tunkeutuvat mullasta kasvin juuriin muodostaen niihin nystyr?it?. Ne alkavat muodostaa ilman typest? typpiyhdisteit?, joita syntyy yli kasvin oman tarpeen ja jotka levi?v?t multaan lannoitteeksi my?s muiden kasvien k?ytett?v?ksi. Palkokasvi taas tuottaa bakteereille hiilihydraatteja. My?s harmaalep?ll? on samankaltainen symbioosi. Kanervat ja k?mmekk?kasvit ovat hyvin riippuvaisia niiden kanssa yhteisel?m?? viett?vist? sienirihmastoista. My?s muilla kasveilla sienirihmasto saattaa yhteisty?tarkoituksessa ymp?r?id? kasvin juuren muodostaen niin kutsutun sienijuuren.

• 
  Sienijuuri eli mykorritsa

Lihansy?j?kasvit

Lihansy?j?kasvit ovat kehitt?neet omalaatuisen tavan typen hankkimiseen; ne pyydyst?v?t pieni? hy?nteisi? houkuttelemalla ne esimerkiksi tahmeille lehdilleen (kihokit) tai erityisille suppilonmuotoisiksi erikoistuneille lehdille (kannukasvi), jonne hy?nteinen putoaa. ??rimmill??n kasvit saattavat pyydyst?? hy?nteisi? aktiivisesti, kuten k?rp?sloukku (Dionaea muscipula). Suomessa tavataan lihansy?j?kasveista soilla kasvavia kihokkeja (Drosera), y?k?nlehti? (Pinguicula) ja vesiherneit? (Utricularia).

• 
  Lihansy?j?kasvi

Kasvit ja ihminen

Ihminen on k?ytt?nyt kasveja ravinnokseen koko olemassaolonsa ajan. Ajalta noin 8500 eaa. ovat per?isin ensimm?iset todisteet maanviljelykulttuurin synnyst?, jolloin viljeltiin aluksi l?hinn? villivehn?? ja pian my?s ohraa, hernett?, linssej? ja pellavaa. Maanviljelyn avulla ihmisten lukum??r? alkoi kasvaa nopeasti ja he saattoivat j??d? aloilleen tietylle seudulle. Jalostuksen my?t? ihminen on muokannut viljelykasveista tuottavampia ja kest?v?mpi?. Ihmisten ravinnoksi sopivat erityisesti helposti sulavat kasvinosat, kuten hedelm?t ja juurekset.

Puusta ihminen on saanut materiaalia muun muassa asumusten ja veneiden rakentamiseen sek? paperin valmistukseen. Puuvillasta ja pellavasta h?n on valmistanut kankaita, hampusta ja sisalista k?ysi?. Kasveista jalostetaan my?s monia kemian teollisuuden tuotteita, kuten t?rp?tti? ja muita pesuaineita, aromaattisia ?ljyj?, hiusv?rej? ja muuta kosmetiikkaa.

Esteettisen mielihyv?n tuottamiseen ihminen kasvattaa koristekasveja puutarhoissa ja huonekasveja sis?tiloissa. Kasveilla on symbolista merkityst? kansalliskukkana ja kansallispuuna, joissakin kulttuureissa puilla on maagisia ominaisuuksia. Kasveilla on my?s monissa uskonnoissa suuri merkitys, kuten juutalaisuuden ja kristinuskon Hyv?n ja pahan tiedon puu tai skandinaavisen mytologian Maailmanpuu sek? usean eri uskonnon pyh?t lehdot.

L??kekasveja on k?ytetty vuosituhansien ajan erilaisten vaivojen hoitamiseen, ja my?s modernissa l??ketieteess? niiden parantaviin ainesosiin on kiinnitetty yh? enemm?n huomiota. Kasveista saadaan my?s p?ihteit?, kuten tupakkaa, marihuanaa ja oopiumia.

Jotkut kasvit ovat myrkyllisi? sy?tyin? tai kosketuksen kautta, joidenkin siitep?ly aiheuttaa allergiaa. Rikkaruohoiksi kutsutaan kasveja paikoissa, joissa niist? on haittaa, vieraslajit tai tulokaslajit voivat olla uhka alkuper?iselle kasvistolle.

• 
  Vehn? on yksi ihmisen ravinnokseen viljelemist? kasveista.
• 
  Hedelmi?
• 
  Kaadettuja puita rakentamiseen ja paperin valmistukseen
• 
  Puuvillasta valmistetaan vaatteita
• 
  Puutarha
• 
  Koristekasvi
• 
  Voikukkaa pidet??n usein rikkaruohona

Systemaattinen luokittelu

Viel? ennen 1950-lukua kaikki eli?t jaettiin kasveihin ja el?imiin. Kasveja olivat kaikki ne eli?t, jotka eiv?t t?ytt?neet el?imen tuntomerkkej?, kuten sienet ja jopa bakteerit. 1900-luvun puoliv?lin j?lkeen oli k?yt?ss? niin sanottu viiden eli?kunnan j?rjestelm?, jossa kasvit saivat oman m??ritelm?ns?, mutta j?tti kuitenkin monet lev?t kasvikunnan ulkopuolelle silloiseen tarkemmin m??rittelem?tt?m??n alkueli?kuntaan (Protista). M??ritelm? sis?llytti kasvikuntaan versokasvit eli alkiolliset kasvit (Embryophyta), joita ovat sammalet ja putkilokasvit ja joille on tunnusomaista omiin teht?viins? erikoistuneet varsi ja lehdet erotuksena sekovartisista kasveista. Kun 1900-luvun loppupuolelle tultaessa ymm?rrys kasvien polveutumishistoriasta oli kasvanut, muuttui kasvikunnan k?site hieman laveammaksi.

Johtuen kasvi-k?sitteen l?yh?st? liitoksesta nykyisen systematiikan kanssa, ei k?sitteelle voida asettaa t?ysin yksiselitteisi? rajoja. Nykyisess? kieless? esiintyv? kasvikunnan k?site voi tarkoittaa k?yt?nn?ss? kolmea eri taksonia. Suppeimmasta laajimpaan rajaukseen n?m? taksonit ovat:

• Versokasvit eli alkiolliset kasvit (Embryophyta), eli Plantae sensu stricto.
• Vihre?t kasvit (Viridiplantae, Chlorobionta tai Chloroplastida), johon kuuluvat varsinaiset viherlev?t (Chlorophyta) sek? n?kinpartaislev?t (Charophyta) ja versokasvit k?sitt?v? Streptophytina-ryhm?. Tieteellisess? luokittelussa k?ytet??n usein t?t? rajausta.
• Archaeplastida eli kehityslinja, josta nykytutkimusten perusteella ovat ilmeisesti kehittyneet vihre?t kasvit, punalev?t (Rhodophyta) sek? glaukofyytit (Glaucophyta). T?st? taksonista on mahdollista k?ytt?? my?s termi? Plantae sensu lato.

Arviot maapallon kasvilajien m??r?st? vaihtelevat suuresti. Eri tutkijoiden esitt?mi? lukuja koppisiemenisten kasvien m??r?lle ovat 231 413 (vuonna 1974), nyky??n yleisesti hyv?ksytty 270 000, 422 127 (vuonna 2001) ja edellisest? riippumaton tulos 421 968. T?m?n lis?ksi erilaisia sammalia tunnetaan noin 24 000, sanikkaisia yli 12 000 ja paljassiemenisi? yli 800.

Alakunta / ryhm?	Kaari	Alakaari	Luokka
Viherlev?t, Chlorophyta
N?kinpartaislev?t, Charophyta
Versokasvit, Embryophyta	Sammalet, Bryophyta		Maksasammalet, Hepaticopsida
			Sarvisammalet, Anthocerotae
			Lehtisammalet, Bryopsida
	Liekomaiset, Lycopodiophyta		Liekokasvit, Lycopodiopsida
			M?hk?kasvit, Selaginellopsida
			Lahnanruohokasvit, Iso?topsida
	Sanikkaiset, Pteridophyta		Haarusanikkaiset, Psilotopsida
			Kortemaiset, Sphenopsida
			Saniaismaiset, Pteropsida
	Siemenkasvit, Spermatophyta	Paljassiemeniset, Gymnospermae	K?pypalmut, Cycadinae
			Neidonhiuspuut, Ginkgoinae
			Havupuut, Pinopsida
			Gnetinae
		Koppisiemeniset, Angiospermae	Kaksisirkkaiset, Magnoliatae
			Yksisirkkaiset, Liliatae

Taulukkoon on merkitty nykyisin el?vien vihreiden kasvien suuntaa antava luokittelu. Versokasvien osalta my?s luokat on merkitty. Liekomaiset kasvit on nostettu sanikkaisten luokasta omaksi kaarekseen, sill? nykyk?sityksen mukaan ne eiv?t ole l?heist? sukua muille versokasveille. Siemenkasvit jakautuvat perinteisen n?kemyksen mukaan viiteen nyky??n esiintyv??n kaareen (k?pypalmut, neidonhiuspuut, havupuut, Gnetophyta ja koppisiemeniset), mutta nykytiedon mukaan nelj? ensiksi mainittua ryhm?? muodostavat my?s yhten?isen paljassiemenisten ryhm?n. Yhteis-nimityst? iti?kasvit k?ytet??n kaikista muista kasveista paitsi siemen-kasveista. Taksonomisesti iti?kasvit eiv?t kuitenkaan muodosta omaa ryhm??ns?.

Lev?t

Viherlevi? Ernst Haeckelin kirjasta Kunstformen der Natur (1904)

P??artikkeli: Lev?

Nykyinen tieteellinen luokittelu ei en?? pid? muita levi? kuin viherlevi? kasvikuntaan kuuluvina eli?in?, mutta morfologisesti ja elintavoiltaan niiden yhtenev?isyydet kasvien kanssa ovat niin suuret, ett? kaikkia lev?m?isi? eli?it? on aikoinaan t?ll? perusteella pidetty alkukantaisina kasveina. My?hemmin on todettu, ett? viherlevi? lukuun ottamatta muut lev?m?iset eli?t eiv?t kuulu kasvien kehityslinjaan. Esimerkiksi ruskolev?t kuuluvat er?iden muiden lev?m?isten eli?ryhmien kanssa omaan kuntaansa, josta on l?hteest? riippuen k?ytetty mm. nimityksi? Chromalveolata ja Chromista. Sinilevien eli syanobakteerien ei katsota nykyisin kuuluvan leviin, vaan bakteereihin. Lev?t ovat hyvin moninainen, kehityshistoriallisesti t?ysin ep?yhten?inen ja alkujaan varsin keinotekoisesti luokiteltu joukko eli?it?, ja nimityst? k?ytet??nkin nyky??n l?hinn? k?yt?nn?llisist? syist?. Nimitys viittaa nyky??n l?hinn? tiettyihin morfologisiin ominaisuuksiin tai elintapoihin, eik? tiettyyn itsen?iseen eli?ryhm??n.

Monisoluiset lev?t, kuten ruskolev?t ja punalev?t, ovat sekovartisia, kuten jotkut alkeelliset varsinaiset kasvitkin, eli niiden rakenteesta ei ole erotettavissa lehti?, juuria eik? kukkia. Lev?t pystyv?t yhteytt?m??n – lev?t muodostavatkin noin 90% kaikesta maapallolla tapahtuvasta yhteytt?misest?. Lehtivihre?n ohella lev?t saattavat sis?lt?? muitakin pigmenttej?, kuten keltaisia tai ruskeita karotenoideja ja sinisi? tai punaisia fykobiliinej?, jotka antavat leville niiden ominaisv?rin. My?s monien levien solurakenne muistuttaa kasveja, poikkeuksena piilev?t, joiden solusein? koostuu piidioksidista. Monilla yksisoluisilla levill? on solusein?ss??n uintisiimoja, joiden avulla ne pystyv?t uimaan vedess?. Muutamat lajit, joilla ei ole solusein?? tai se ei ole j?ykk?, pystyv?t lis?ksi ry?mim??n amebojen tapaan.

Useimmat lev?t el?v?t makeissa ja suolaisissa vesist?iss?, joissa ne joko ajelehtivat irrallaan tai ovat kiinnittynein? pohjaan. Lis?ksi ne ovat metsien kosteiden paikkojen tavallisia asukkeja. Levi? on kuitenkin tavattu my?s lumesta, merell? olevan j??peitteen alta ja l?pikuultavien kvartsilohkareiden alta Namibin aavikolla. Ne muodostavat usein symbiooseja muiden eli?ryhmien kanssa: j?k?l?t ovat sienten ja levien symbioottisia kaksoiseli?it?, ja koralliel?imet taas tarvitsevat zooxanthellae-nimist? yksisoluista lev?? muodostaakseen koralliriuttoja.

Kehitys

Katso my?s: Kasvien evoluution aikajana

Kaaviossa on esitetty vihreiden kasvien polveutuminen ja keskin?iset sukulaisuussuhteet er?iden l?hteiden mukaan. Sammalten tarkka polveutumishistoria on toistaiseksi ollut ep?selv?, ja siit? on esitetty useita eri vaihtoehtoja. Sukupuuttoon kuolleet taksonit on merkitty ?-merkill?.

Viridiplantae

Streptobionta Versokasvit Stomatophyta Polysporangiophyta Putkilokasvit Eutracheophyta Euphyllophytina Lignophytia Siemenkasvit _____ Koppisiemeniset Paljassiemeniset Progymnospermophyta ? Sanikkaiset Kortemaiset Haarusanikkaiset Marattiopsida Saniaiset Cladoxylopsida ? Liekomaiset (Lycophytina) Lycopodiophyta Zosterophyllophyta ? Alkusanikkaiset (Rhyniophyta) ? Aglaophyton ? Horneophytopsida ? Lehtisammalet (Bryophyta) Sarvisammalet (Anthocerotophyta) ? ? Maksasammalet (Marchantiophyta) N?kinpartaislev?t (Charophyta) Vars.viherlev?t Suomusiimalev?t (Prasinophyceae) Ulvophyceae Trebouxiophyceae Chlorophyceae

Fossiilil?yt?jen perusteella vanhin tunnettu putkilokasvi on Cooksonia.

Ensimm?iset yhteytt?v?t eli?t olivat noin 2700 miljoonaa vuotta sitten el?neit? esitumallisia syanobakteereja. Monet niist? muodostivat yhdyskuntia, stromatoliitteja, joita on yh? olemassa esimerkiksi Shark Bayn matalissa rannikkovesiss? l?ntisess? Australiassa. Endosymbioottisen teorian mukaan lev?t syntyiv?t, kun syanobakteerit muodostivat solunsis?isen symbioosin, endosymbioosin, er?iden yksisoluisten alkueli?iden kanssa ja kehittyiv?t lev?solun viherhiukkasiksi. Uskotaan my?s, ettei n?in syntyneit? kantamuotoja ollut vain yksi, vaan endosymbioosi muodostui samoihin aikoihin useiden eri lajien kanssa, jotka sitten kehittyiv?t muun muassa rusko-, kulta-, puna- ja viherleviksi. Ensimm?inen tunnettu aitotumainen lev? oli Grypania, joka ilmestyi noin 2100 miljoonaa vuotta sitten.

Seuraavat 1500 miljoonaa vuotta eli?t pysytteliv?t meriss?, sill? tappavat UV-s?teet p??siv?t pinnalle saakka otsonikerroksen puuttuessa. V?hitellen levien yhteytt?misen ansiosta ilmakeh?n happipitoisuus nousi riitt?v?lle tasolle synnytt??kseen otsonikerroksen, ja n?in el?m? my?s maanpinnalla tuli mahdolliseksi. Luonnolla on taipumus t?ytt?? tyhj?t ekologiset lokerot, ja niinp? ordovikikaudella 490–450 miljoonaa vuotta sitten kasvit alkoivat siirty? my?s maalle. DNA-ajoituksen perusteella on kuitenkin arveltu ensimm?isten maakasvien ilmestyneen jo selv?sti aiemmin, noin 700 miljoonaa vuotta sitten.

Maalle siirtyneet ensimm?iset pioneerikasvit olivat kehittyneit? levi?, syanobakteereja ja j?k?li?. Viherlevien Charophyta-luokan lajeista kehittyiv?t sammalet, ensimm?iset varsinaiset kasvit. Sammalet olivat edelleen sidoksissa kosteisiin paikkoihin, sill? ne ovat poikilohydrisi?, eli niiden kosteustasapaino m??r?ytyy ymp?rist?n mukaan. Kuivuuden koittaessa my?s sammalet kuivuvat, siirtyv?t horrosmaiseen tilaan, ja elpyv?t taas nopeasti olojen muututtua suotuisammiksi.

Siluurikauden alkupuolella noin 425 miljoonaa vuotta sitten ilmaantuivat ensimm?iset putkilokasvit, joista fossiilil?yt?jen perusteella vanhin tunnettu on muutaman senttimetrin korkuinen Cooksonia, jonka lehdett?mien varsien p??ss? oli iti?pes?ke. Rakenteeltaan paljon monimutkaisempi Baragwanathia oli l?hes yht? varhainen laji, ja sill? oli spiraalimaisesti j?rjest?ytyneet lehdet. Putkilokasveille kehittyi kuivumiselta suojaava vahakerros niiden pinnalle, s??delt?v?t ilmaraot lehtien alapinnoille sek? puuosa, joiden putkilot tuovat juurien imem?n veden ja ravinteet kasvin k?ytett?v?ksi. Putkilokasvit olivat siis homoiohydrisi?, ne pystyiv?t yll?pit?m??n kosteustasapainonsa ymp?rist?n heilahteluista huolimatta. Kilpailu valosta sai aikaan lehtien kehittymisen, jotta kasvit saisivat ker?tty? auringon energiaa tehokkaammin; samalla vedenottomekanismien oli edelleen kehitytt?v? haihtumisen lis??ntyess?.

Saniaiset ilmestyiv?t putkilokasvien runsastumisen my?t? 408–362 miljoonaa vuotta sitten.

Devonikaudella 408–362 miljoonaa vuotta sitten tapahtui uusien evolutiivisten kehitysaskelten my?t? voimakas putkilokasvien runsastuminen ja niiden moninaisuuden lis??ntyminen. Lieot ja kortteet ilmestyiv?t n?ihin aikoihin, samoin saniaiset, sinettipuut, k?pypalmut sek? Calamites-puut. Iti?kasveista kehittyi niiden sek? siemenkasvien v?limuoto Progymnospermae. Kauden lopulla kehittyiv?t ensimm?iset liekomaiset puut ja paljassiemeniset siemenkasvit. Vanhimmat siementen fossiilit ovat noin 365 miljoonaa vuotta vanhoja, ja niiden esimuotoja tavattiin ainakin 20 miljoonaa vuotta aiemmin.

Kivihiilikaudella 362–290 miljoonaa vuotta sitten ilmasto oli l?mmin, l?mp?tilanvaihtelut pieni? ja maaper? soista. Olosuhteet olivat ihanteelliset korte- ja saniaispuille, joiden iti?t tarvitsivat kosteita olosuhteita it??kseen. Ne muodostivat ensimm?iset mets?t. My?s monet muut devonikaudella kehittyneet kasviryhm?t kukoistivat. Suuri osa niist? kuoli kuitenkin sukupuuttoon paleotsooisen maailmankauden loppuun tultaessa olosuhteiden muututtua ep?suotuisammiksi.

Permikaudella 290–245 miljoonaa vuotta sitten ilmasto oli viile? ja kuiva. Mannerj??tik?t valtasivat alaa etel?isell? pallonpuoliskolla. Ensimm?iset havupuut ilmaantuivat. Tyypillisimpi? lajeja t?lle aikakaudelle olivat Gondwanamantereelle levinneet Glossopteris-siemensaniaiset, jotka kuitenkin h?visiv?t kauden lopulla. Triaskaudella monentyyppiset siemensaniaiset sek? paljassiemeniset havupuut, k?pypalmut ja neidonhiuspuut yleistyiv?t ja muodostivat valtaosan metsist? koko Pangaean suurmantereella. Niiden – erityisesti k?pypalmujen – valtakausi jatkui viel? jurakaudella 208–145 miljoonaa vuotta sitten.

Liitukaudella (145–65 miljoonaa vuotta sitten) koitti koppisiemenisten (Magnoliophytina) vallankumous. Ne kehittyiv?t yhteisevoluutiossa niit? p?lytt?vien hy?nteisten kanssa nopeammin kuin muut kasvit, ja ne valtasivatkin nopeasti alaa. Kauden puoliv?liss? jo noin 90 prosenttia maakasveista oli kukkakasveja.

Kenotsooisella maailmankaudella (alkaen 65 miljoonaa vuotta sitten) yleistyiv?t hein?kasvit (Poaceae), jotka vaikuttivat kasvinsy?j?nis?kk?iden evoluutioon. Maapallon keskil?mp?tilan laskiessa mioseenilla (23,2–5,2 miljoonaa vuotta sitten) hein?arot alkoivat syrj?ytt?? metsi?, ja plioseenin (5,2–1,6 miljoonaa vuotta sitten) alkuun menness? esiintyi jo aavikoita.

Katso my?s

• Kasvitiede eli botaniikka
• Kasvillisuusvy?hyke
• Puutarhanhoito
• Kasvien l?mp?tilastressi
• Kasveja kasvutavan mukaan: puu, pensas, k?ynn?s, ruoho, mehikasvi
• Kasveja kasvupaikan mukaan: p??llyskasvi

L?hteet

• Soveri, Ulvinen, Kalliola: Kasvioppi. Otava, 1970.
• Uusi Pikkuj?ttil?inen. WSOY, 1989.
• CD-Facta 2004. WSOY. ISBN 951-0-28676-1.
• Plant evolution University of Waikato. Arkistoitu 28.7.2012. (englanniksi)
• Rikkinen, Jouko: Levi?, sieni? ja lev?sieni?. Yliopistopaino, 1999. ISBN 9789515703637

Aiheesta muualla

• Green plants. (englanniksi)
• Identification de plantes medicinales et plantes toxiues. (ranskaksi)
• La structure d'une fleur. (ranskaksi)
• Botanisk og plantefysiologisk leksikon. (norjaksi)