辞旧迎新——皇甫泌尿外科医院2017年健康年会..
Belomorsk Беломорск |
|
---|---|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Belomorsk |
|
百度 (记者权若青)
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ven?j? |
Tasavalta | Karjalan tasavalta |
Piiri | Belomorskin piiri |
Ensimm?inen maininta | 1419 |
Kaupungiksi | 11. syyskuuta 1938 |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kaupunki |
– Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 258 km2 |
V?kiluku (2011) | 12 900 |
Aikavy?hyke | UTC+3 (MSK) |
Postinumero | 186500 |




Belomorsk[1] (ven. Беломо?рск, vuoteen 1938 saakka ven. Сорока, Soroka, suom. Sorokka) on kaupunki, kaupunkikunta ja Belomorskin piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Ven?j?ll?. Se sijaitsee Vienanmeren rannalla Ala-Uikujoen suussa 376 kilometri? Petroskoista pohjoiseen.[2] Vuonna 2011 kaupungissa oli 11 900 ja kunnassa 12 900 asukasta[3].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Belomorskin kaupunkikunnan pinta-ala on 258 neli?kilometri?[4]. Se rajoittuu pohjoisessa, l?nness? ja lounaassa Belomorskin piirin Sosnavitsan ja kaakossa Suman maalaiskuntiin[5]. Pinta-alasta valtaosa on mets??[6].
Kunta kuuluu Vienanmeren alankoon[7]. Vesist?j? ovat Vienanmeri, Uiunsaaren ja Belomorskin tekoj?rvet, Ala-Uikujoki ja sen sivuhaara Siisna (ven. ?i?nja), Belomorskin tekoj?rveen laskeva Uda sek? Vienanmeren Sorokanlahteen laskevat Suuri- ja Pieni-Ketmuksajoet (Bol?aja ja Malaja Ketmuksa). Hy?tykaivannaisia ovat savi, graniittigneissi ja granaatti.[8]
Kaupungin ilmastossa on lauhkean mannerilmaston ja meri-ilmaston piirteit?. Talvi on pitk? ja leuto, kes? lyhyt, viile? ja s??lt??n ep?vakainen. Tammikuun keskil?mp?tila on –10,8 °C ja hein?kuun 14,5 °C. Vuotuinen sadem??r? on 435 millimetri?.[9]
Asutus
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Kaupungin lis?ksi Belomorskin kuntaan kuuluvat Vodnikovin, Zolotetsin ja Vienanmeren kanavan 16.–19. sulkujen asutukset, Matinvaaran (ven. Matigora), Saliniemen (Salnavolok), Siisnan ja Uiunsaaren kyl?t sek? Gorelyi Mostin sivuutusasema. Vodnikov, 19. sulun asutus ja Gorelyi Most luetaan virallisesti osaksi Belomorskin kaupunkia. Kaupungin j?lkeen toiseksi suurin asutuskeskus on 900 asukkaan Zolotets.[10] Kunnan alueella on 16 puutarhapalsta- ja huvila-aluetta[11].
Asukasluvun kehitys
1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | 2010 |
---|---|---|---|---|---|
14 783[12] | 16 595[13] | 18 071[14] | 18 935[15] | 13 103[16] | 12 121[17] |
Historia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Varhaisimmat merkit alueen ihmisasutuksesta ovat noin 5 000–6 000 vuotta vanhat kalliopiirrokset Uikujoen suiston saarilla[18][19]. Uikujoen suuhaaran Sorokan kala-apajat mainitaan ensimm?isen kerran vuodelta 1419 per?isin olevassa kauppakirjassa[20]. Nimen Sorokka uskotaan perustuvan karjalaiseen nimitykseen Saarijoki, joka on mukautunut ven?j?n sanoihin soróka (’harakka’) tai soroká (numeraalin 40 taivutusmuoto)[21]. Joen suuhun rakennettiin 1400-luvun alussa tsasouna ja vuosisadan loppupuolella kirkko, jonka ymp?rille muodostui Solovetskin luostarin skiitta[22]. Sorokan pomorilaiskyl? kuului luostarin alaisuuteen vuodesta 1551[2]. Heikkojen kulkuyhteyksiens? takia siit? ei kehittynyt Suman kaltaista kaupank?ynnin keskusta[23].
Vuonna 1869 Sorokkaan perustettiin pietarilaisten Beljajevin veljesten saha ja my?hemmin kaksi muuta sahalaitosta. 1900-luvun alussa Sorokka oli Arkangelin l??nin Kemin kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan keskus, jossa oli yli tuhat asukasta, kirkko, koulu ja postiasema. Sorokan volostiin kuuluivat my?s Kuivaniemen (ven. Suhoje), Saliniemen, Siisnan, Uiunsaaren ja Virman kyl?t.[24] Vuonna 1907 volostissa oli 3 700 asukasta, joista 16,5 % oli karjalaisia[25].
Vuonna 1916 perustettiin Muurmannin radalla sijainnut Sorokan rautatieasema ja vuosina 1931–1933 rakennettiin kaupungin alueelle p??ttyv? Vienanmeren–It?meren kanava[2]. Vuonna 1927 muodostettiin aluksi kymmeneen kyl?neuvostoalueeseen jaettu Sorokan piiri, jonka hallinnollisena keskuksena toimi Sorokan kyl?[26][27]. Sorokan kyl?ss? sek? erillisen Sorokan asutusneuvoston muodostaneessa Soluninille nimetyss? ty?l?isasutuksessa oli vuonna 1933 yhteens? 9 600 asukasta, joista 319 oli karjalaisia ja 40 suomalaisia[28].
Sorokan kyl? ja rautatieasema, Soluninille nimetty ty?l?isasutus sek? kanavaty?ntekij?iden taajama Vodnikov yhdistettiin vuonna 1938 Belomorskin kaupungiksi. Jatkosodan aikana suomalaisten miehitt?ess? Petroskoita Belomorsk toimi Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan v?liaikaisena p??kaupunkina.[2]
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Kaupungin kautta kulkee Muurmannin rautatie, josta haarautuu rata Arkangelin alueen Obozerskiin. Belomorskin asema on rautatiepiirin keskus, jonka kautta kulkee p?ivitt?in noin kymmenen paria kaukojunia ja kaksi paria paikallisjunia. Kaupungista on maantieyhteydet Pietarin ja Murmanskin v?liselle M18-valtatielle Pu?noihin, Suman kautta Kuolismaan sek? Vienanmeren rannalle Rastnavolokiin. Linja-autoliikenne suuntautuu Kostamukseen, Sege?aan, Karhum?keen ja Petroskoihin. Siisnajokea pitkin kulkee Vienanmeren–It?meren kanava. Sorokanlahden rannalla on kalasatama ja Vienanmeren kanavan varrella Vodnikovissa merisatama. Kaupungissa on my?s helikopterilentokentt?.[29]
Talous perustuu puunjalostukseen, jota edustaa Belomorskin saha- ja puunjalostuskombinaatti sek? nelj? muuta sahalaitosta. Lis?ksi on elintarvike-, metalli- ja rakennusteollisuutta sek? kalastusyrityksi?.[2][30] Uikujoella on Belomorskin ja Uiunsaaren vesivoimalaitokset[31].
Belomorskissa toimii kolme keskikoulua, lasten luomisty?n keskus, taide- ja musiikkikoulut sek? Petroskoin yliopiston haaraosasto. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuritalo, kaksi kirjastoa, pomorikulttuurin keskus ja kotiseutumuseo. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat piirisairaala poliklinikkoineen ja ensiapuasemineen, lastenpoliklinikka, lastenkoti ja sosiaalipalvelukeskus. Kaupungissa on kaksi ortodoksista kirkkoa. Er?it? julkisia palveluja on my?s Vodnikovissa ja Zolotetsissa.[32] Paikallislehten? ilmestyy Belomorskaja tribuna[33].
Kaupunkikuva, n?ht?vyydet ja matkailu
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Suurin osa Belomorskista sijaitsee Uikujoen p??haaran ja Siisnajoen muodostamalla saarella. Hallintorakennukset ovat keskell? Uikujokea sijaitsevalla saarella ja joen it?puolella, rautatieasema sen l?nsipuolella ja merisatama Siisnan it?rannalla. P??saarella sijaitsevat Belomorskin saha- ja puunjalostuskombinaatti sek? Vygin rautatieasema.[2] Kaupungissa on noin 30 saarta ja 40 siltaa, joiden takia sit? toisinaan kutsutaan ”Pohjolan Venetsiaksi”[34].
Seudulla on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja[35]. Uikujoen saarilla Uiunsaaren ja Belomorskin vesivoimalaitosten v?lill? sijaitsee Euroopan-puoleisen Ven?j?n suurin kalliopiirrosalue (Besovy Sledki, Jerpin Pudas, Zalavruga ja joukko nimett?mi? saaria)[2][36]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu 1900-luvun alussa pystytetty saharakennus. Historialliset kohteet liittyv?t Ven?j?n kansalaissotaan, toiseen maailmansotaan sek? kaupungissa asuneeseen runonlaulaja Fekla Bykovaan. Keskustassa on Ven?j?n kansalaissodassa kaatuneen Sorokan neuvoston ensimm?isen puheenjohtajan Vasili Soluninin ja Neuvostoliiton sankarin Andrei Pa?kovin rintakuvat.[37]
Belomorskista tehd??n opastettuja retki? kalliopiirroksille ja Vienanmeren saaressa sijaitsevaan Solovetskin luostariin[18]. Majoituspalveluihin kuuluvat Gandvik- ja Belomorje-hotellit sek? lomakyl? Vyg. Kaupungissa on ravintola ja joukko kahviloita.[38]
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Generalnyi plan Belomorskogo gorodskogo poselenija Belomorskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme belomorsk.onego.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ Ven?j?n federaation paikannimi?, s. 32. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 23.1.2013.
- ↑ a b c d e f g Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 154. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0
- ↑ Generalnyi plan, s. 4–5.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13.
- ↑ Generalnyi plan, s. 79.
- ↑ Generalnyi plan, s. 15.
- ↑ Generalnyi plan, s. 18–19.
- ↑ Generalnyi plan, s. 15–16.
- ↑ Generalnyi plan, s. 5.
- ↑ Generalnyi plan, s. 49.
- ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2010 g. T?islennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni (PDF) gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ a b Karjalan tasavalta 1997, s. 56–57. Jyv?skyl?: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6
- ↑ Lehtipuu, Markus: Karjala, suomalainen matkaopas, s. 298-300. (Toinen, korjattu painos) Keuruu: Finnish Guidebooks Oy, 2001. ISBN 952-9715-13-7
- ↑ Korennyje narody Karelii: Skolko let Belomorsku? knk.karelia.ru. Viitattu 22.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Kert, G. M.; Mamontova, N. N.: Zagadki karelskoi toponimiki, s. 39. Petrozavodsk: Karelija, 1976.
- ↑ Kirkinen, Heikki: Karjala id?n ja l?nnen v?liss? I: Ven?j?n Karjala renessanssiajalla (1478–1617), s. 241. Helsinki: Kirjayhtym?, 1970.
- ↑ Kirkinen, Heikki: Karjala id?n ja l?nnen v?liss? I: Ven?j?n Karjala renessanssiajalla (1748–1617), s. 113. Helsinki: Kirjayhtym?, 1970.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 186–187. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistit?eski komitet, 1907.
- ↑ Karjalan kirja, s. 845. Porvoo–Helsinki: Werner S?derstr?m, 1932.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 156. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0
- ↑ Karjalan ASNT:n tilastohallinto/Igor Sergejev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 v?est?nlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 21.5.2013.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 v?est?nlaskun ainehiston mukaan), s. 19. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Generalnyi plan, s. 30–33.
- ↑ Generalnyi plan, s. 55–56.
- ↑ Generalnyi plan, s. 50.
- ↑ Generalnyi plan, s. 36–39.
- ↑ Generalnyi plan, s. 43.
- ↑ Belomorski munitsipalnyi raion: Istorija goroda 2011. Veliki Novgorod: Novgorodgra?danprojekt. Arkistoitu 16.8.2013. Viitattu 21.5.2013. (ven?j?ksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 27–29.
- ↑ Generalnyi plan, s. 27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 26–27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 41–42.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Belomorskin kaupungin sivusto[vanhentunut linkki] (ven?j?ksi)
- Belomorskin piirin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (ven?j?ksi)
- Belomorsk Karjalan tasavallan matkailusivustolla[vanhentunut linkki] (ven?j?ksi)
- Pomorilaiskulttuurin keskus (ven?j?ksi)
- Paikallislehti Belomorskaja tribuna (Arkistoitu – Internet Archive) (ven?j?ksi)
Vienan Karjala |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Aunuksen Karjala |
|